Yle uutisoi viime viikolla Puolustusvoimien aikomuksesta siirtyä syksyllä ruokalinjaukseen, jossa kahtena päivänä viikossa varusmiehille ja armeijan henkilökunnalle tarjoillaan yhdellä aterialla pelkästään kasvisruokaa. Siitähän se soppa sitten syntyi.
Ylikiehuminen alkoi välittömästi uutisoinnin jälkeen, kuten tapana on, sosiaalisessa mediassa. Useimmat asiaa kommentoineet vetivät herneen nenäänsä kasvisruoan tuputtamisesta. Joidenkin sekasyöjien tunteet paloivat niin kertakaikkisesti pohjaan, että he uhkasivat jättää osallistumatta koko varusmiespalvelukseen. Henkilökohtaisena perusteluna mainittiin muun muassa lihan kuuluminen jokapäiväiseen ruokavalioon.
Oman mausteensa keitokseen lisäsi loppuviikosta kasvisruoan väijyttämäksi joutunut puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.). Ministeri kertoi Lännen Medialle aikomuksistaan vaatia Puolustusvoimilta selvityksen kasvisaterioihin siirtymisestä. Puolustusministeri epäili ”pakkosyöttämisen” taustalla olevan ideologisia valintoja. Mikään armeija ei taistele linssikeiton ja kukkakaalipirtelön voimalla, hän jyrähti.
Luulisi, että sentään rauhan aikana selvittäisiin edes pari ateriaa viikossa lihattomillakin annoksilla?
Linssikeiton ja kukkakaalipirtelön käyttäminen esimerkkeinä on retorisesti mielenkiintoinen valinta. Kumpikin kuulostaa juuri sellaiselta, mitä vannoutuneet lihansyöjät eivät varmasti halua harkitakaan tarjottimelleen.
Puolustusministerin esimerkkejä ei löydy puolustusvoimien mainitsemien perunoiden, pastan, soijan ja quornin joukosta. Pistävä populismin sivumaku esimerkeistä sen sijaan löytyy.
Niinistön kommentti näyttäytyy ripauksen hassumpana Seuran toimittaja Petri Korhosen nostettua perjantaina esiin Anneli Pranttilan väitöstutkimuksen (2006), jonka mukaan suomalaiset taistelivat sotavuosina ajoittain hyvinkin kasvisvoittoisella ruokavaliolla.
Hämmästyttävää on se, kuinka vahvoja reaktioita osittain lihattoman viikon uhka on kansamme riveissä herättänyt. Ja se, että sama ilmiö tapahtuu kerta toisensa jälkeen.
Kasvisruoan noustessa otsikoihin esimerkiksi ilmastokeskustelun kautta on suorastaan vakiintunutta, että lihabarrikadeille nousijoita ilmaantuu välittömästi.
Ikään kuin vaarana olisi, että lihansyönti oltaisiin kieltämässä kaikilta heti ja ikiajoiksi.
Ravinto on tietenkin hyvin keskeinen osa ihmisen elämää ja siihen suhtaudutaan ymmärrettävästi intohimolla. Maltillisena sekasyöjänä on kuitenkin hankala ymmärtää, miksi kasvisruokakeskustelu otetaan paikoin melkeinpä henkilökohtaisena loukkauksena?
Huoli lihapatojen tyhjenemisestä vaikuttaa tilastojenkin valossa turhalta. Lihankulutus on kasvanut Suomessa pitkään ja kasvaa edelleen vakaasti.
Myös kasvisruoan kulutus kasvaa, mutta se ei ole vaikuttanut merkittävästi liharuoan suosioon.
Kasvisruokavalion suhteessa pieni suosio näyttäytyy Ruotuväki-lehden viime vuonna tekemässä selvityksessä, jonka mukaan Suomen 20 000:sta varusmiehestä kasvissyöjiä oli vain 88. Se tekee hieman alle 0,5 prosenttia.
Tämä ei kuitenkaan sulje pois kasvisaterioita puoltavia tekijöitä. Monipuolisen ruokavalion suosiminen tekisi todennäköisesti hyvää myös vannoutuneille lihansyöjille.
Syömme prosessoitua lihaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Samaa tavaraa, jonka muun muassa maailman terveysjärjestö WHO on luokitellut voimakkaasti syöpävaarallisten aineiden listalle.