Voikukan tuntevat kaikki, mutta mikä olikaan se punakukkainen kasvi, joka kasvaa melkein jokaisella ojan pientareella? Monet muistavat ajan, kun koulussa piti tai sai kerätä kasveja kansioon. Niiden tieteelliset nimet piti opetella ulkoa ja kun kansio tuli täyteen, ne piti tenttiä.
Siitä on jo aikaa ja kasvien suomenkieliset nimetkin ovat unohtuneet. Ja vaikka nimen muistaisikin, tarkempi tieto kasvista on useimmilla hämärän peitossa.
Oulun Luonnonsuojeluyhdistys järjesti tälle kesälle jo neljännen kasviretken, jonka tarkoituksena oli tutustuttaa kaupunkiasukkaat luontoon ja opettaa tunnistamaan tavallisia ja vähän harvinaisempia kasveja. Retken vetäneet kasviasiantuntijat kertoivat mielenkiintoisia tarinoita kasveista ja siitä, miten ne ovat levinneet muun muassa Oulun korkeudelle.
Esimerkiksi tuiki tavallista, Etelä-Euroopasta kotoisin olevaa piharatamoa on kutsuttu valkoisen miehen jalkapohjaksi, koska se levisi kaikkialle, missä valkoinen mies vaan sattui kulkemaan. Yksi piharatamoyksilö saattaa tuottaa jopa yli 20 000 siementä, jotka tarttuvat helposti eläimiin, ihmisiin ja kulkuvälineisiin levittäen kasvia kaikkialle maapallolla.
Hietasaareen, meren rannalle suuntautuneen retken aikana kuultiin myös tarina siitä, miksi merenlahdet ja rannat vallanneen järviruo´on jokaisessa lehdessä on ikään kuin virhe.
"Jossain päin maailmaa joku mies oli kuulemma yrittänyt hukuttaa pirua, mutta piru saikin hampaillaan kiinni järviruo´on lehdestä, joten ne hampaanjäljet ovat siinä vieläkin", yhdistyksen varapuheenjohtaja Saara Salmela kertoi.
Suomessa kasvaa luonnonvaraisena toista sataa myrkyllistä kasvia, joista parikymmentä on erittäin myrkyllistä. Luonnossa liikkuvien tulisi tunnistaa ainakin myrkyllisimmät ja osata varoittaa läheisiään niistä. Kaikkien kasvien myrkyllisyyttä tai myrkyttömyyttä ei varmuudella tunneta, ja usein tiedot ovat ristiriitaisia.
Esimerkiksi Suomen kansalliskukka, kielo, on kaunis maljakossa mutta tappavan myrkyllinen. Sen kaikki osat sisältävät aineita, jotka aiheuttavat sydämen toimintahäiriöitä, pahoinvointia ja huimausta. Myrkyt ovat vesiliukoisia, joten kielomaljakon vesikin tulee myrkylliseksi.
Keltakukkaiset leinikit, jotka ovat yleisiä koko maassa, ovat niin ikään myrkyllisiä. Niissä on alkaloideja, jotka vaikuttavat limakalvoihin, ruoansulatuskanavaan ja keskushermostoon.
Rannoilla matalassa vedessä ja tulvavaikutteisilla pelloilla kasvava myrkkykeiso sisältää voimakasta keskushermostomyrkkyä, ja on tappavan myrkyllinen sekä ihmisille että eläimille. "Myrkkykeiso on ainoa todella myrkyllinen kasvimme."
Oulun Luonnonsuojeluyhdistyksen (OLSY) puheenjohtajan Hannu Karvosen mukaan kasvien harrastaminen on noussut uudelleen suosioon sitten entisten kouluaikojen. Yhdistyksen järjestämillä kasviretkillä on käynyt joka kerta alun kolmatta kymmentä alkavaa harrastajaa ja sen retkikerhossa on jäseniä yli 200.
"Meidän kasvien opiskeluryhmään tuli heti kunnon ryntäys. Kasvit kiinnostavat taas ja niiden harrastaminen on noussut oikeaksi buumiksi, joka tuo ihmisiä erilaisille retkille."
Karvonen kertoi, että OLSY:n retki- ja kasvikerhojen tavoitteena on tutustuttaa ihmisiä luontoon sekä opettaa kulkemaan heitä siellä ja kiinnostumaan luonnosta.
"Arvostus luontoa kohtaan nousee, kun oppii sen tuntemaan. Joka ei tunne luontoa, ei sitä myöskään arvosta."
Yhdistyksen retket ovat tarkoitettu kaikille asioista innostuneille, mutta lähinnä niille, jotka eivät ole tottuneet kulkemaan luonnossa.
"Tarkoituksemme ei ole tappaa innostusta raskailla patikkaretkillä vaan me yleensä pyörimme pienellä alueella tutustumassa sen alueen kasvillisuuteen."