Oletko pitänyt puutarhasi kunnossa, Arno Kasvi?
Yritämme parhaamme mukaan, mutta hyvä tarhurikaan ei riitä, jos muut voimat atmosfäärissä päättävät jotain. Puutarhanhoito on koko ajan säveltämistä ja uusien konstien etsimistä. Aamulla kun pitää työnjakoa, saa ottaa vähintään sen vahvan kupillisen kahvia, koska mitä edellispäivänä on planeerannut, ei tänään sovikaan, jos sataa tai tulee lunta. Mutta sanoisin, että on pidetty kunnossa, koska meillä on niin paljon kävijöitäkin täällä.
Oletko tähän aikaan vuodesta vielä nupulla vai jo täydessä kukassa?
Oikein fulla flor! Meillä on täällä jo voikukat ja hevoskastanjat ihan kohtsiltään, ja niin mahdottomasti pintakukkaa, että minun täytyy reagoida vielä herkemmin tähän lämpöön ja valoon kuin ne. Täytyy aina ennakoida. Vaan miten nyt vanhempi puutarhuri sitten saa ne nesteensä aina virtaamaan.
Olet puutarhuri Kasvi. Joko olet kyllästynyt asemaasi Suomen virallisena hauskana nimenä?
No olen hiukan kyllästynyt. Mutta kun on julkisuuden henkilö, täytyy aina yrittää hillitä itsensä. Eilenkin kun tulin junalla, yksi mamma edessä ja toinen takana tölöttivät matkapuhelimiinsa niin typeriä juttuja, että en lopulta enää kestänyt kuunnella. Mutta jos olisin protestoinut, he olisivat tunteneet minut äänestä, koska olen radiossa. Olisivat ottaneet kännykällä pienen kuvan ja laittaneet 7 päivää -lehteen, että Kasvikin oli niin hiton kiukkuisella päällä. Jätin sitten hyvän, maksetun ikkunapaikkani ja siirryin lastenosastolle, vaikka siellä olikin kauhea melu.
Jatketaan joka tapauksessa nimilinjalla: pitääkö paikkansa, että sinulta jäi joskus työpaikka saamatta nimesi takia?
Pitää. Olin juuri valmistunut puutarhuri. Lehdessä oli ilmoitus muistaakseni voileipänissen paikasta laivalla. Minulla oli vähän kokin taipumusta, ja ajattelin, että kun on yksi ammatti taskussa, niin vaihdanpa tässä alaa. Soitin kapteenille, ja hyvin vakava miesääni vastasi. Kun hän kysyi, mitä olin siihen asti tehnyt, sanoin, että olen puutarhuri. Mies kysyi, että anteeksi, mikä se teidän nimenne oli. Sanoin, että Kasvi.
Mies toisteli sitä muutaman kerran ja huusi sitten viereiseen pöytään ruotsiksi, että kuuletko Pirkko, täällä on mies, joka väittää olevansa puutarhuri Kasvi, ja että tämä kaveri ei varmasti ole aivan selvä. Minulta paloi pinna. Kun hän kysyi, että mikä teidän nimenne taas olikaan, sanoin, että Kankkunen tai jotain muuta yhtä typerää ja että kiitos, minulle riitti. Keittiöurani, ehkä lupaavakin, tyssähti siihen.
Esiinnyit 90-luvulla Biolan-mainoksissa. Vieläkö muistat repliikkisi ulkoa?
Kyllä. Sain kuulla siitä Madeiralla. Toisella puolella katua huudeltiin, että "voi vehka parka". Yksikin nainen oikein vainosi minua ja aloitti kovan vehka parka -selityksen ja kasvikyselyn. Naisella olivat kasvit kuolleet, vaikka välillä oli käytetty Biolania ja välillä muuta. Lopulta kyllästyin siihen, nostin naisen kädet ylös ja sanoin, että voi kuulkaa, näitä peukaloita ei saa vihreiksi maalaamallakaan. Sen jälkeen sain olla rauhassa.
Vastustat teollista ruokaa. Tarkoittaako se, että pureskelet pelkkiä rehuja?
Ei missään nimessä, vaan parhaita kotimaisia herkkuja. Sellaista Suomessa tuotettua ruokaa, mistä tiedetään sen ikä ja mikä ei ole suuressa kymmenen litran purkissa, josta sitä lyödään johonkin pizzan päälle. Pidän kovasti pizzasta, mutta kun näen ne purkkirivit, kyllä minua pelottaa, että kauankohan nuo ovat olleet joissakin suurissa saksalaisissa tai ranskalaisissa jäähdytysvarastoissa.
Lukijoista saattaa löytyä täydellisiä puutarhan poropeukaloita. Voisitko vinkata kasvin, jota surkeinkaan puutarhuri ei saa hengiltä?
Niitä on paljonkin, mutta ainakin revonpapu ja päivänhattu. Jos ne saa hengiltä, niin se on sitten jo tietoista tappoa.