"Kun Maija on puutarhassa pylly pystyssä, ei Mattikaan tule kysymään, mitä hän siellä tekee", sosiaalipsykologi, puutarhaterapeutti Kalervo Nikkilä toteaa. "Puutarhasta saadut hyödyt, kuten omasta penkin leikkokukat ja vihannekset, ovat itsestään selviä."
Viherpeukaloiden mukaan puutarha tarjoaa hyötyjen lisäksi mukavaa puuhaa, arkirutiineista irrottautumista sekä omaa aikaa, tilaa ja paikkaa. Kun näihin kokemuksiin liitetään vielä kauneus, tuoksut ja muodot, aletaan päästä jyvälle siitä, mistä puutarhaterapiassa on kyse.
"Vanhusten parissa se ei tarjoa vain mielekästä tekemistä, vaan myös mahdollisuuden ilmentää elämänkokemusta, joka ei ole kadonnut mihinkään", Nikkilä kertoo. "Muistia virkistävät puolestaan kasvien nimien muistelu ja niiden herättämät muistot."
Puutarhanhoito tarjoaa Nikkilän mukaan myös terapeuttisia aineksia. "Voidaan pohtia lasten kanssa, kuinka samettiruusun siemen on pieni ja kuolleen näköinen, mutta todellisuudessa siinä on kaikki elementit valmiina. Kun se saa kasvupohjan, vettä ja lämpöä, se alkaa kasvaa."
Kun kasvi kylvetään kasvupaikalleen, pohditaan juurten merkitystä ja kytketään ajatukset ihmiselämään. Kun elämä on sekaisin, on tärkeää löytää oma paikkansa yhteiskunnassa.
"Kun taimi saa valoa ja vettä, se kasvaa", Nikkilä toteaa. "Ihmislapsen tavoin se tarvitsee hoivaa ja huolenpitoa."
"Kasvien hoidosta löytyy siis linkkejä ihmisyyteen. Samassa ruukussa kasvavat samettiruusutkin ovat kaikki erilaisia, vaikka ne päällisin puolin näyttävätkin samanlaisilta."
Puutarhaterapiaa käytetään etenkin vanhusten ja kehitysvammaisten parissa. Sen on kuitenkin todettu toimivan myös mielenterveys-, alkoholi- ja huumeongelmaisten kanssa sekä lastenkasvatuksen tukena.
Psykiatrian erikoissairaanhoitaja Pirjo Vallo hakeutui Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston puutarhaterapiaopintoihin hakemaan uusia välineitä työhönsä.
"Työssäni Hyvän mielen talossa olen ollut mukana kesäisessä viljelypalstatoiminnassa", Vallo kertoo. "Olen nähnyt ne mahdollisuudet, joita luonto tarjoaa. Kasvienhoito antaa iloa, sisältöä ja mielekkyyttä elämään."
Puutarhanhoidon terapeuttiset mahdollisuudet ovat tulleet Vallolle tutuksi myös oman elämän varrella. Sillä oli tärkeä tehtävä myös oman työuupumuksen hoitamisessa ja siitä toipumisessa.
Työn ja opintojen yhdistäminen on Vallolla onnistunut hyvin. Lähiopetusta on ollut pari päivää kuukaudessa. "Toisaalta opinnot ovat toimineet myös terapiana itselleni."
Puutarhaterapian opinnot ovat vastanneet Vallon odotuksia. Kysymykseen siitä, mikä opinnoissa on parasta, hän haluaisi vastata kuten lapset vastaavat usein: "Kaikki on parasta!"
"Kouluttajat ovat upeita. Heidän opetuksessaan saa kokemuksellisen kuvan puutarhaterapiasta", Vallo kehuu.
"Keskeistä on ollut se, miten elävää kasvia käytetään suunnitelmallisesti välineenä yhteistyössä kuntoutujan kanssa. Olemme miettineet myös sitä, miten eri ikäisten kanssa keskustellaan kasveista."
Puutarhanhoidon mahdollisuudet ovat avartuneen opintojen aikana. Taustalla on luonnon yhdistyminen ihmisten elämään. "Oulu on teknologiakaupunki, mutta kiinnostus erilaisiin elämyksiin kasvaa koko ajan. Yhteyttä luontoon on tarpeen vaalia", Vallo pohtii.
"Usein keskitytään kiinnittämään huomiota negatiivisiin asioihin maailmassa. Luonnosta voi löytää terveitä kiintopisteitä."
Kasvienhoidon terapeuttiset piirteet tulevat esiin jo hyvin yksinkertaisella tasolla. "Yksi kukka ikkunalaudalla riittää", Vallo toteaa.