Oulu ei ole Suomen ainoa väestökeskittymä, jossa paineet kaupunkirakenteen tiivistämiseen nousevat. Ilmiö koskee kaikkia kasvukeskuksia.
Paineen takia kaupungin ytimestä ja sen tuntumasta haravoidaan esiin alueita, joille asuin- tai palvelurakentaminen olisi mahdollista. Katse osuu silloin rakentamattomaan maahan sekä teollisen toiminnan alueisiin.
Oulussa esimerkkejä kaupungin tiivistymisestä on viime vuosiltakin useita, läheltä keskustaa vaikkapa Kiikeli. Nyt päättäjien käsittelyssä on Ranta-Toppilan alue Meri-Toppilan ja merenrannan välissä. Jos asiat etenevät ilman suurempia mutkia, alueen rakentaminen alkaisi parin vuoden päästä.
Ranta-Toppilalle ja siihen suunnitelmissa liittyvälle niin sanotulle merikeskukselle sekä venesatamalle voi useastakin syystä toivottaa toteutumista ilman vastoinkäymisiä. Alueesta voitaisiin saada merellisen Oulun uusi käyntikortti. Merellisyyttä on sisämaahenkisessä kaupungissa onnistuttu parin viime vuosikymmenen aikana vahvistamaan, ja nyt on mahdollisuus harpata asiassa uusi iso askel eteenpäin.
Toivottavasti Toppilansalmen rannalle suunnitellusta merikeskuksesta todella tulee idealtaan paljon laajempi kuin vain veneilyyn liittyvä palvelukeskittymä. Muuten käy niin, että alue uinahtaa syksyisin vähintään puolen vuoden mittaiseksi ajaksi.
Asuinkortteleiden lähtökohdaksi mainitaan suomalainen puukaupunkiperinne. Ideaan sopisi luontevasti, että alueella vietäisiin eteenpäin puurakentamista, joka meillä leviää oudon hitaasti pientaloja suurempiin rakennuksiin.
Ranta-Toppilan alueella asuisi tulevaisuudessa tuhatkunta asukasta. Uutta asuinrakentamista Oulussa tarvitaankin, sillä näillä näkymin 200 000 asukkaan raja rikkoutuu viiden, kuuden vuoden päästä.
Toinen kehityssuunta Oulussa on vanhojen asuinalueiden lisärakentaminen. Se herättää yleensä aina vastustusta, sillä noiden alueiden ihmiset pelkäävät esimerkiksi liikenteen ja melun kasvua, näkymien muuttumista ja viheralueiden katoamista.
Näistä teemoista puhutaan tällä hetkellä esimerkiksi Höyhtyän ja Karjasillan alueilla, joille pientaloalueen tuntumaan on tulossa uusia kerrostaloja. Huolellisella toteutuksella joitakin uhkakuvia voidaan hälventää, mutta on selvää, että uudisrakentaminen muuttaa aina jonkin verran vanhojen alueiden luonnetta.
Kaupungin päättäjien velvollisuutena on tasapainottaa ristikkäiset vaatimukset. Heidän ei pidä hätäisesti langeta rakentajien ja arkkitehtitoimistojen tyylikkäiden havainnekuvien lumoihin, sillä ne kuvat eivät paljasta rakentamisesta syntyviä ongelmia.
Toisaalta on kestämätön ajatus, että kasvavan kaupungin kaikki asuntorakentamispaine ohjattaisiin nyt rakennetun alueen ulkopuolelle kaupungin laidoille. Se esimerkiksi lisäisi työmatkaliikennettä henkilöautoilla. Tiiviimmät alueet taas luovat edellytyksiä palveluille ja toimivalle joukkoliikenteelle. Oulussa kaupunkirakenteen eheytyminen on enemmän hyvä tavoite kuin uhka.