Kasvava ilveskanta koettelee ihmisten sietokykyä etenkin ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa. Keskimääräistä enemmän ilveksiä on myös Kymessä, Pohjois-Karjalassa ja Uudellamaalla.
- Vahingot ovat kuitenkin vähäisiä, jos verrataan suteen tai karhuun, sanoo projektipäällikkö Tuija Liukkonen.
Viime vuonna ilveksen aiheuttamia vahinkoja korvattiin noin kymmenen tuhannen euron arvosta. Ilves verotti esimerkiksi metsästyskoiria, lampaita ja hanhia. Varsinaiset karjavahingot olivat monta kertaa vähäisempiä kuin sudella ja karhulla.
Suomalaisten mielestä runsastunutta ilveskantaa ei kuitenkaan enää tarvitsisi tiukasti suojella. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tekemään kyselyyn vastanneiden mukaan ilveskantaa pitäisi pienentää etenkin alueilla, joilla eläimiä on eniten.
Ilveksen kanta-arvio on nyt noin 1 200 eläintä, mikä on jopa 150 enemmän kuin vielä kaksi vuotta sitten. Kanta kasvaa myös Hämeessä, Keski-Suomessa, Kainuussa ja Pohjanmaalla.
Ilves on sopeutuja
Ilves lisääntyy hyvin ja sillä on jopa neljä pentua kerrallaan. Liukkosen mukaan kantaa kasvattaa myös se, että ilvekselle kelpaavat monenlaiset elinympäristöt.
Kannan kasvu lisää ilveshavaintoja ja huolta pihoihin pyrkivistä tai ihmisiä pelkäämättömistä eläimistä.
- Uskoisin kuitenkin, että enemmän huoli kohdistuu siihen, että ilvekset ottavat pihakissoja ja -koiria. Vähemmän ihmiset pelkäävät, että ilves hyökkää kimppuun, Liukkonen sanoo.
Joidenkin vastanneiden mielestä myös riistanhoitotyö uhkaa valua ilvesten takia hukkaan. Osa metsästäjistä katsoi, että ilves ruokailee samassa pöydässä, kun se saalistaa talviruokittuja peuroja ja kauriita.
Vahinkoja aiheuttavat ja ihmistä pelkäämättömät ilvekset haluttaisiin lähes yksimielisesti metsästää. Seitsemän viime vuoden aikana ilveksiä on kaadettu poikkeusluvalla keskimäärin 51 yksilöä vuosittain.
Karhua siedetään
Vaikka myös kasvava karhukanta aiheuttaa närkästystä, otsoa siedetään huomattavasti paremmin.
- Karhuun suhtautuminen on hyvinkin vanhaa perua. Karhulla on erityinen rooli ihmisen ajatusmaailmassa, koska sillä on ammoin ollut uskonnollinen merkitys. Sieltä kumpuava kunnioitus näkyy edelleen, sanoo projektipäällikkö Sakari Mykrä.
Karhun ongelmiksi koetaan lähinnä haitat maa- ja metsätalouselinkeinolle sekä ihmisten pelko sitä kohtaan. Pedot ovat myös edelleen jakautuneet aika epätasaisesti kartalle. Karhuja on eniten itäisessä Suomessa ja keskisessä sisä-Suomessa, ja myös ilveksellä on selviä keskittymiä.
Karhujen ja ilvesten annetaan silti levittäytyä luonnollista tietä. Yksilöiden siirtoja tai aktiivista levittämistä ei suunnitella.
Kyselyyn vastanneet halusivat ylläpitää karhun ja ilveksen ihmisarkuutta. Mitään lynkkausmielialaa ei ollut kuitenkaan havaittavissa.
Kysely kohdistettiin noin tuhannelle petoalueilla asuvalle kansalaiselle sekä riistanhoidon asiantuntijalle. Kysely toimi pohjana uusille hoitosuunnitelmaluonnoksille, jotka luovutettiin ministeriölle helmikuussa. Tulokset julkistettiin torstaina Ruralia-instituutissa Seinäjoella.