Bulevardilehti Bild: ei sanaakaan. Berliner Zeitung: ei sanaakaan. Berliner Morgenpost: urheiluosaston kakkossivun alahelmaan piilotettu pikkujuttu, jossa Oulun Kärpät on mainittu kolmesti.
Mestarien liigan - tai ylipäätään jääkiekon - saama palstatila oli Saksan mediakentässä tiistaina minimaalinen. Sanomalehtikatsaus tarjoaa silti vain yhden näkökulman saksalaiseen jääkiekkoon.
Lajilla on Keski-Euroopassa vankka mononsijansa. Alkukantaista katsomokulttuuria ei ole pilattu vielä kokonaan vip-looseilla, samppanjalla ja katkarapuleivillä.
Saksalaiselle kiekkokuluttajalle itse pelitapahtuma on pyhä.
Tämän tietää myös Janne Niinimaa, joka oli joulukuussa 1995 voittamassa Jokereille seurajoukkueiden Euroopan mestaruutta. Kölnin täyteenahdetun kotiareenan ainutlaatuinen finaalitunnelma syöpyi ikiajoiksi Niinimaan mieleen.
Kölnin fanit eivät kadonneet katkeran tappion jälkeen kotikaupunkinsa yöhön, vaan taputtivat suosikkinsa pukusuojasta takaisin jäälle. Liikuttava encore kertoi kannattajien jääkiekkointohimosta olennaisen.
"Köln saa joka pelissä ainakin yhden maalin edun yleisönsä ansiosta", arvioi arvostetun The Hockey Newsin Euroopan kirjeenvaihtaja Tony Allen vuonna 1995.
Asetelma on sama, kun Kärppien pelaajat luistelevat tänä iltana Berliinissä O2 World -areenan kaukaloon.
Eisbärenin kannattajia pidetään koko kiekko-Saksan fanaattisimpina. Seuran tunnuslaulu on Die Puhdys -yhtyeen levyttämä "Hey, wir woll'n die Eisbären seh'n" (=Hei, haluamme nähdä Jääkarhut!). Elähtäneiden veteraanirokkarien kappaleella ei olisi voitettu Syksyn säveltä, mutta kotiyleisön ja Eisbärenin pelaajat se virittää hurmokselliseen, kaikki mahdolliset melunormit ylittävään huutomyrskyyn.
Ja se tietää vieraille vaikeuksia. Aina.
Kärppien edellinen kontakti saksalaiseen joukkueeseen on reilun kolmen vuoden takaa. Pietarin Super Six -turnauksen alkulohko-ottelussa Frankfurt Lions keskittyi vain sikailuun. Peli oli Kärpille läpihuutojuttu.
Onko se sitä myös tänään?
Ei todellakaan. Eisbären ei ole Lions. Eisbären haluaa ja osaa pelata huippukiekkoa. Joukkue on urheilullinen, kurinalainen, kunnianhimoinen ja rutinoitunut. Kuin Saksan Kärpät.
Toimitusjohtaja Peter John Lee rakentaa Berliinissä jääkiekkodynastiaa. Viimeisen viiden kauden aikana Eisbären on vienyt Saksan mestaruuden kolmesti ja ollut kerran toinen. Voittamisen kulttuuri on juurtunut jo syvälle.
Tänä syksynä seura muutti vanhasta hallistaan O2-areenalle - ultramoderniin viihdepyhättöön, jota ei ole rakennettu vain Saksan liigan pelejä varten.
Eisbären haluaa voittaa ja viihdyttää myös maansa rajojen ulkopuolella. Saksalaisseuran strategia on sama, jota Kärpät Seppo Arposen ja Juha Junnon johdolla soveltaa.
Kasva tai kuole.
Niin kuuluu eurooppalaisen huippukiekkoilun raju laki vuonna 2008.
Kimmo Siira
kimmo.siira@kaleva.fi