Oppositioliikkeen Toinen Venäjä vetäjä Garri Kasparov, 44, kävi Wienissä kertomassa opposition tukalasta tilanteesta. Hänellä ei ole harhakuvitelmia sen voimasta, sillä ehdot vapaiden ehdokkaiden asettamiselle ovat mahdottomat täyttää. Lisäksi hallitus venyttää terrorismilain pykälät viimeiseen asti.
"Kaikki leimataan äärimmäisyysliikkeeksi", sanoo Kasparov ja lisää, että Venäjällä on vain yksi väkivaltainen äärimmäisyysliike: poliisi.
Hänen mukaansa poliisin ylisuuren voiman ja kovien otteiden syy on, että oppositio halutaan tukahduttaa alkuunsa, ettei se pääse kasvamaan. Pelon avulla tapetaan halu osallistua opposition marsseihin.
"50 000 mielenosoittajaa on liikaa murskattavaksi", uskoo Kasparov.
Toinen Venäjä-liikkeen ensimmäinen marssi oli joulukuun 16. päivä. Silloin oli neljä poliisia jokaista mielenosoittajaa kohden. Huhtikuussa Moskovassa oli 9 000 poliisia ja Pietarissa 8 000.
"Olemme järjestäneet kuusi marssia. Yksikään ikkuna ei ole särkynyt", sanoo Kasparov ja korostaa oppositioliikkeen olevan ehdottomasti terrorismia vastaan.
Kasparov pidätettiin Moskovassa. Hän kertoo, ettei pidätyksen pöytäkirja pidä yhtä totuuden kanssa. Kutsuttiin vain yksi todistaja, virantoimituksessa ollut poliisi.
Sellainen todistajan katsotaan olevan aina oikeassa, muita ei tarvita. Opposition tärkein tehtävä on säilyä olemassa. Se ei ole helppoa, sillä hallituksella on media hallussaan pienintä lehteä myöten.
Televisio on hallituksen mediaydinase.
"Toinen venäjä-oppositioliikkeeseen kuuluu hallituksen vastustajia kaikista mahdollisista leireistä ja värisävyistä." Kasparov itse ei aio asettua ehdokkaaksi, koska kokee itsensä välttämättömämmäksi liikkeen koordinoijana.
"Olen ainoa, jonka kanssa kaikki mahdolliset ryhmittymät keskustelevat."
"Uutta on se, että pyrimme tekemään kompromisseja. Emme käy toistemme kurkkuun vaan sovittelemme. Pyrimme laajaan koalitioon."
"Päämäärämme on vapaat vaalit ja demokratia. Emme ole kiinnostuneet, kuka vaalit voittaa", Kasparov selittää.
Hän uskoo, että kansa alkaa vähitellen ymmärtää demokratian tarpeellisuuden.
Öljynhinnan nousun takia tulot ovat kasvaneet suunnattoman suuriksi, mutta kansa elää köyhyydessä. Sille ei ole herunut mitään vaan kaiken nielee byrokratia. Kansa alkaa tehdä kysymyksiä.
Vladimir Putiniin asetettiin aluksi suuria toiveita, mutta Boris Jetsinin aikainen "vapaus meni eikä vauraus tullut". Venäjä kehittyy väärään suuntaan.
Kasparov syyttää länttä kesyksi. Putin on huomannut, että jos demokratian purkamisessa "edetään pienin askelin, länsi sanoo vähän eikä tee mitään".
"Hiljaisuus on hyväksymistä. Länsi vaikenee Putinin toimista. Se tekee itsensä syylliseksi Venäjän tapahtumiin."
"Emme pyydä länttä puuttumaan peliin puolestamme, vaan sitä, ettei se toimi Putinin puolesta. Kun häntä kohdellaan lännessä vertaisena, hänelle annetaan tunnustus demokraattina", Kasparov sanoo ja muistuttaa, että Venäjä ei ole ainoa maa, jonka kanssa länsi käy kauppaa, vaan sitä tehdään myös Kiinan kanssa, mutta sen johtoa ei kohdella samanarvoisena.
Kasparov ei luonnehdi Venäjää avoimeksi diktatuuriksi, koska "viimeistä rajaa ei ylitetä". Hän sijoittaa sen demokratian ja diktatuurin välimaastossa olevaksi poliisivaltioksi.
"Ei Venäjän laeissa ole vikaa, mutta vain harvat tottelevat niitä. Putin menee, mutta Venäjä jää", hän kiteyttää.
Kysyttäessä kiistaa herättäneistä Naton ohjuksista, Kasparov tuhahtaa, etteivät ne venäläisiä kiinnosta vaan ainoastaan Putinia.