Jos tasavallan presidentin valtaa kasvatetaan EU:n kriisinhallintaan osallistumisesta päätettäessä, poiketaan parlamentarismin vahvistamiseen tähtäävältä pitkältä linjalta. Syy on lisäksi kovin vähäinen perustuslain avaamiseen.
Päätöksen Suomen osallistumisesta kriisinhallintaan tekisi tasavallan presidentti riippumatta siitä, mikä kansainvälinen taho on operaation toimeenpanijana, ehdottaa kriisinhallinnan päätöksentekoa valmistellut työryhmä. Oikeusministeri Leena Luhtaselle torstaina luovutettu ehdotus on odotetun kaltainen, mutta silti arveluttava. Mitäpä muuta virkamiestyöryhmä olisi voinut tehdä kuin toimia saamansa toimeksiannon mukaan?
Jos sen ehdotus toteutetaan, poiketaan pitkältä parlamentarismia korostavalta linjalta. Presidentin valtaoikeuksia on kavennettu 1980-luvulta lähtien määrätietoisesti parlamentarismin nimissä. Samalla on vahvistettu eduskunnan ja sen luottamusta nauttivan hallituksen asemaa.
Oikeusministeriö asetti työryhmän hallituksen johdon linjauksen mukaan sen jälkeen, kun eduskunnan perustuslakivaliokunta ei hyväksynyt hallituksen eduskunnalle antamaa sotilaallista kriisinhallintaa koskevaa lakiesitystä, jolla on määrä kumota nykyinen rauhanturvalaki.
Myös presidentti Tarja Halonen on halunnut pitää kiinni hallituksen kannasta. Hallitus esitti, että presidentti päättäisi valtioneuvoston ratkaisuehdotuksen pohjalta ja eduskunnan kuulemisen jälkeen Suomen osallistumisesta kriisinhallintaoperaatioihin riippumatta siitä, onko kyse YK:n, EU:n tai jonkun muun kansainvälisen tahon toimeenpanemasta operaatiosta.
Perustuslakivaliokunta kuitenkin huomautti johdonmukaisin ja kestävin perustein, että EU-asioita koskevat päätökset kuuluvat valtioneuvostolle. Sen kannanotto nosti kiivaan poliittisen väittelyn, jota kuumensivat myös lähenevät presidentinvaalit. Asia päätettiinkin lykätä perustellusti niiden ohi.
Työryhmä kuuli muun muassa tasavallan presidentin kansliaa ja oikeuskansleria sekä valtiosääntöoikeuden, politiikan tutkimuksen ja Eurooppaoikeuden tieteellisiä asiantuntijoita. Asiantuntijanäkemykset poikkesivat toisistaan jo kiistan kärjistyessä ja työryhmän kuulemisissa. Useat asiantuntijat katsoivat EU-asioiden päätöksenteon virtaviivaisuuden edellyttävän, että myös osallistumisesta EU:n nopean toiminnan joukkojen operaatioihin päättäisi valtioneuvosto.
Perustuslain muutos edellyttää aina erittäin huolellista harkintaa ja perusteltua syytä. Esillä oleva asian takia ei ole järkevää avata perustuslakia. Poikkeuslaki on parempi vaihtoehto, jos hallitus jyrää väkisin läpi poliittisella voimalla oman kantansa eduskunnassa, kuten on syytä pelätä.
Työryhmäkin toteaa muistiossaan, että sen kuulemisissa ja työssä muutenkin tuli esille useita perusteita, jotka puoltaisivat poikkeuslakia. Myös eduskunnan perustuslakivaliokunta muistutti tästä mahdollisuudesta.
Lisäys perustuslakiin tulisi työryhmän ehdotusta noudatettaessa vielä väärään paikkaankin. Sen sijaan, että lisäys tehtäisiin perustuslain EU:ta käsittelevään osaan, sitä kaavaillaan 93. pykälään, jossa säädetään valtioelinten toimivallasta kansainvälisissä asioissa.
Työryhmän mielestä näin luotaisiin perusta yhtenäiselle päätöksenteolle kriisinhallinnassa. Samalla kuitenkin mentäisiin ojasta allikkoon murtamalla hyväksi todettuja periaatteita EU-asioita koskevassa päätöksenteossa. Suomen hallitus päättäisi unionin operaatioista EU:ssa mutta presidentti Halonen siitä, lähettääkö Suomi joukkojaan niihin. Se ei ole loogista.