Aku Louhimiehen uutuuselokuva Käsky perustuu Leena Landerin vuonna 2003 ilmestyneeseen samannimiseen romaaniin. Louhimies teki päätöksen kirjan filmaamisesta jo siinä vaiheessa, kun Lander kuvaili hänelle vasta suunnitteilla ollutta teostaan.
"Sanoin heti, että tuohan on vahva ja elävä tarina, haluan tehdä siitä elokuvan", Louhimies kertoo.
Kansalaissodan loppuun, huhtikuuhun 1918 sijoittuvassa tarinassa idealistinen jääkärinuorukainen ei suostu tottelemaan käskyä teloittaa punainen naisvanki vaan haluaa toimittaa tämän kenttäoikeuden eteen.
Saattoreissulla kohtalo puuttuu peliin.
Ihmisten tragedia
Lauri Törhönen ehti jo kuvata kansalaissodan ilmapiiriä viime vuoden lopulla valmistuneessa Raja 1918 -elokuvassaan, mutta aiheen polttavuudesta ei voi vetää sen kummempia johtopäätöksiä. Ensi-iltojen sattuminen lähekkäin on sattuma. Lisäksi elokuvat ovat keskenään hyvin erilaisia.
"Ajattelen niin, että minun sukupolven ohjaajat pystyvät ensimmäistä kertaa käsittelemään myös sisällissotaan sijoittuvia ilman poliittisia arvolatauksia, joita edellisen sukupolven tekijöillä ehkä vielä on", Louhimies sanoo.
"Tässä tarinassa on selkeästi valittu, että ei olla punaisten eikä valkoisten puolella. Omasta sukutaustastanikin löytyy sekä suojeluskuntalaisia että punakaartilaisia, joten voin nähdä sen enemmän ihmisten tragediana kuin valtakunnan syntynä. Näkökulma on siis henkilökeskeinen."
Vaikka Käsky onkin puolueeton, sen tapa kuvata valkoisia arvatenkin herättää keskustelua. Tällä kertaa heitä ei ainakaan silitellä.
"Meidän yhteiskuntamme on tavallaan valkoisen Suomen peruja, joten voittajien moraalia saa myös arvostella enemmän. Olemme itsekin niitä voittajia", Louhimies toteaa.
"Tämä on vain yksi pieni tarina, joka sijoittuu siihen aikaan, kun taistelut ovat jo tauonneet ja punaiset enää pakenevat. Vaikka me näemme punaisten teloituksia, siihen ei oteta kantaa, mitä tuomitut ovat tehneet. Vastaavasti päähenkilö on jääkäri ja sitä kautta valkoinen, ja hän selkeästi pyrkii hyvään."
Tositapahtumat taustalla
Louhimiehelle kansalaissodan ajanjakso oli tuttu jo ennen elokuvahanketta.
Sen lisäksi, että hän oli kuullut tarinoita sukulaisiltaan, hän ehti myös lukea Helsingin yliopistossa historiaa ennen kuin siirtyi Taideteolliseen korkeakouluun elokuvataiteen osastolle.
Landerin romaani perustuu aikanaan Inkoossa sattuneisiin tositapahtumiin.
Käsikirjoitusprosessin alkajaisiksi Lander ja Louhimies purkivat tapahtumat kronologiseen muotoon. Varsinaisen käsikirjoitustyön teki Jari Rantala, joka oli myös yksi Louhimiehen Paha maa -elokuvan kirjoittajista.
Vaikka käsikirjoitus on maailmaltaan lähellä kirjaa, teokset luonnollisestikin poikkeavat toisistaan.
"Romaanissa on trillerin rakenne, siinä hypellään paljon ajassa. Kirjassa myös selvitellään henkilöiden taustoja, joita elokuvassa ei kerrota. Ei oikeastaan muuten. Tarina on sama", Louhimies selvittää.
"Kirja on jo itsessään aika hurja ja vaikuttava. Sitä nappia ei tarvinnut enempää kääntää, oikeastaan päinvastoin."
Louhimies itse näkee Käskyn rakkaus- tai ihmissuhde-elokuvana, joka vain sijoittuu kansalaissodan aikakauteen. Yhtä lailla se voisi sijoittua melkein mihin tahansa moderniin sisällissotaan.
"Eräs rahoittaja kysyi, voisiko tämän tehdä Amerikan sisällissodassa, ja kyllä sen voisi tehdä sielläkin. Siellä ei ehkä ollut niin paljoa naissotilaita."
Käsky saa ensi-iltansa
ensi perjantaina.