riitta.korkeakivi@kaleva.fi
Suomalaisten usko tuleviin eläkkeisiin on enimmäkseen vahva, vaikka talouden realiteetit näyttävät päinvastaista. Mielikuva oman eläkkeen tasosta saattaa olla jopa
70 prosenttia, vaikka se todellisuudessa on nyt työelämässä olevilla vain 50 prosenttia ja tulevilla sukupolvilla enää noin 40 prosenttia palkasta.
Vaikka palkkakehitys on ollut positiivinen, moni unohtaa, että eläkkeen taso määräytyy koko työhistorian perusteella. Takaraivossa kytee vielä vanha tulkinta, jossa eläke laskettiin neljän viimeisen työvuoden perusteella.
Karvaimmin pettyvät kauan työstä poissaolleet. Pitkien opiskelujaksojen tai hoitovapaiden vaikutus on äkkiä 200-300 euroa kuussa.
Naisille yhtälö käy usein kalliiksi. He elävät keskimäärin pitempään ja joutuvat olemaan pitkiäkin jaksoja pois töistä äitiys- ja hoitovapaiden vuoksi.
Pitempi eliniän ennuste leikkaa eläkettä. Kun oletettavissa oleva elinikä kasvaa, kuukaudessa maksettava eläke pienenee tietyn kertoimen mukaan. Mitä nuorempi, sitä pitempi on eliniän ennuste ja sitä suurempi leikkaus.
Tilastokeskuksen mukaan yli 65-vuotiaista miehistä 81-vuotiaana on elossa joka toinen, 87-vuotiaana joka neljäs ja 91-vuotiaana joka kymmenes. Naisilla eliniän ennuste on vielä pitempi. Joka toinen on elossa vielä 85-vuotiaana, joka neljäs 91-vuotiaana ja joka kymmenes 95-vuotiaana.
Suomalaisten keskimääräinen palkkataso on kohtuullisen vaatimaton. Jos pienipalkkaisen suhteellinen eläkeosuus pienenee, osa eläkeläisistä saattaa tipahtaa köyhään kastiin. Eläkkeen nettosumma jää ohueksi erityisesti niillä ihmisillä, joilla on ollut pieni palkka ja heikot kertymät sekä pitkiä työstä poissaolojaksoja.
Niukalta näyttää eläkeläisen tulevaisuus myös toiselta laidalta. Samalla kun oma eläke pienenee, yhteiskunnan kyky huolehtia kasvavasta eläkeläisten joukosta heikkenee. Palvelujen hinta kasvaa, kun niitä joudutaan ostamaan yksityisiltä.
Nuoria tämä naurattaa. Nuorena on muuta miettimistä kuin eläkeasiat. Eläketurvaa aletaan pohtia vasta kun elämän rajallisuus alkaa konkreettisesti paljastua joskus viidenkymmenen puolessa välissä. Tuolloin alkaa kuitenkin olla vähän liian myöhäistä paikata tilannetta.
Jos vaikka kolmikymppisenä varautuisi tavalla tai toisella paikkaamaan omaa eläkettään, niin muutamalla kympillä kuussa ehtisi saada aikaan hyvän eläkesuojan edellyttäen, ettei tuhlaisi säästöjään sitä ennen. Tupakkirahat talteen tai yksi huulipuna vähemmän saattaa olla iso helpotus vuosien päästä.
Epäreilua on sekin, että samalla kun eläkkeet pienenevät, eläkeläisten menot kasvavat. Vanhusten hoivapalvelut ja lääkkeet ovat jo nyt kallistuneet ohi inflaatiovauhdin. Jatkossa palvelujen kysyntä kasvaa ja hinnat nousevat edelleen.
Käsitykset eläkkeiden kertymisestä perustuvat hassuihinkin mielikuviin. Jotkut tuudittautuvat siihen ajatukseen, että kun kerran työeläkettä on maksettu koko työelämän ajan, niin siellä se sama raha sitten odottaa nimilapulla varustettuna.
Tyly totuus on kuitenkin, että omasta palkasta otettu työeläke vilahtaa saman tien nyt eläkkeellä oleville. Puskureita ei ole. Oman eläkkeen taso riippuu aikanaan kansantalouden tilasta ja tulevista sukupolvista.
Suomalaiset jäävät eläkkeelle keskimäärin 59-vuotiaina. 65 vuotta täyttäneiden naisten keskimääräinen elinikä Suomessa on 86 vuotta.