Omien lampaiden villoista kehrätystä langasta kudottu raanu on ollut alkuna Seppä-Heikin jälkeläisten käsitöille. Viiden sukupolven naiset ovat tehneet käsitöitä oman aikakautensa keinoin. Kun Kaisa-Kreeta Huovinen kutoi väävispuilla piisitulen valossa, nuorin sukupolvien edustaja hakee ohjeita käsitöilleen internetin sivuilta.
Sukunsa naisten käsitöitä Posion Sirniöön on koonnut yhteen Taivalkoskella asuva Liisa Päätalo. "Tuntui, että sydän pakahtuu, kun olen saanut elää tällaisten naisten ketjussa", hän sanoo.
Päätalo edustaa Sirniössä eläneen Seppä-Heikin jälkeläisiä kolmannessa polvessa. Päätalo on lähtöisin 1816 rakennetusta Heikkilän pirtistä. Pihapiirissä on kamarirakennus, joka on Seppäkylän puotina. Puodin perikamariin Päätalo on koonnut sukunsa naisten käsitöitä nähtäville seppäpäivien ajaksi.
Kaisa Kreeta Huovisen (1873-1948) kutoma raanu on säilynyt 1900-luvun alkupuolelta. Raanulangat oli kehrätty omien lampaiden villoista. Puodissa ovat väävispuut ja rukki, joilla Kaisa Kreeta ja hänen tyttärensä Aili Alasirniö ovat kutoneet ja kehränneet Heikkilän pirtissä.
Aili Alasirniön kädentaitoja on säilynyt enemmänkin. Ikkunassa ovat hänen kutomansa verhot, lattialla karvalankamatot, sängyn päällä shaalit ja seinällä puolinukkaryijy. Oulussa naiskäsityökoulun käyneeltä Alasirniöltä löytyy kamarista myös muita käsitöitä. Alasirniö sai myös tunnustusta taidoistaan, sillä hän voitti 1962 valtakunnan raanumestarin tittelin.
Liisa Päätalolta, 70, on esillä verhot ja Eliel Saarisen suunnittelema Ruusuryijy. Hän kutoi puodin suukamarissa pöydillä olevat räsymatot uudelleen muutama vuosi sitten. Hänen äitinsä oli ne kutonut 70 vuotta sitten leikkaamalla loppuun käytetyistä pitovaatteista leikkelykset. Päätalo purki jo hajoavat matot ja kutoi ne uudelleen entisen mallin mukaan.
Päätalon tytär Päivi Haapalahti (s. 1960) on tehnyt seinävaatteita ja ryijyn sekä virkannut samanlaisen keinutuolinmaton kuin isoäitinsä. Haapalahden tytär MarjaanaAhokumpu on neulonut puikoilla sukkia ja lakkeja ja kutonut kangaspuissa mattoja.
Seppä-Heikin jälkeläiset kahdessa ensimmäisessä sukupolvessa tekivät kaiken itse. Päätalo uskoo, että naisten käsitöitä arvostettiin jo 1800-luvulla, koska erämaatalon oli oltava kaikessa omavarainen. Käyttövaatteet, matot, verhot ja petivaatteet tehtiin itse. Raaka-aineetkin olivat omasta takaa. Päätalo itse sai jo ostettua langat kaupasta. "Tyttäreni Päivi on saanut vinkkejä käsityöharrastukseen lehdistä. Hänen tyttärensä puolestaan hakee ohjeita ja tietoa netistä."
Kädentaitoja kylien naisilla on yhä, mutta nyt kyse on harrastuksesta omaksi iloksi. Siinä vaiheessa, kun suurista pirteistä muutettiin asumaan olohuoneisiin, siirtyi esimerkiksi mattojen kutominen kansalaisopistoihin. Olohuoneessa ei yleensä enää ollut tilaa väävispuille.