Pitkien perinteiden ruis on vilja, johon liittyy nykypäivänä äärimmäinen ristiriita: suomalaisleipomoiden terveysvaikutteinen ruisleipä käy hyvin kaupaksi, mutta aniharva miettii ostopäätöstä tehdessään rukiin viljelymaata, joka on hyvin usein muu kuin Suomi.
Entisaikojen kaskeajille ruis oli tärkein viljelyskasvi, mutta 2000-luvun maanviljelijät suhtautuvat rukiiseen nuivasti. Viljelyalat ovat vaatimattomia.
Asiantilan voi todeta Oulun läänin eteläosan peltolakeuksilla. Ruiskylvöt on tältä syksyltä tehty, mutta vihreälle oraalle puskeneita lohkoja näkyy maisemassa vain harvakseltaan.
Nivalalaisen Arvi Mäenpään tiluksilta löytyy luomuruispeltoa kuuden hehtaarin verran. Jotain kertoo se, että naapurikunnassa Reisjärvellä ruista viljellään seitsemän hehtaarin alalla - kaikki viljelijät mukaan lukien.
"Hintakehitys on keskeinen syy rukiinviljelyn nykytilanteeseen", Mäenpää tietää.
Omavaraisuus
kaukainen haave
Kansallisromantiikan nälkää voi ruokkia muistikuvilla kahisevista ruisvainioista, mutta todellisuus on paljon karumpi. Hälytyskellojen pitäisi soida, sillä rukiin suhteen Suomi on kaikkea muuta kuin omavarainen.
Tänä vuonna pelloilta korjattiin 50 miljoonan kilon ruissato. Käytännössä luku tarkoittaa sitä, että kotimaan ruissaalis kattaa vain puolet kulutuksesta.
"Huolestuttava ja hälyttävä ovat oikeita adjektiiveja, kun tästä asiasta puhutaan", tuottajajärjestö MTK:n toinen puheenjohtaja, simolainen Juha Marttila myöntää.
EU:n viljapolitiikka ei suosi ruista, joka kelpaa Keski-Euroopassa lähinnä rehuksi. Rehuviljan halpa myyntihinta näkyy myös suomalaisten rukiinviljelijöiden tienesteissä.
Rukiin hinta määräytyy Itämeren markkinoilla. Kotimaan vajeen täyttämiseksi Suomeen rahdataan ruista Saksasta ja Puolasta.
Marttilan mukaan ongelman ratkaisuyhtälö on yksinkertainen. "Rukiin hinnan pitäisi nousta useamman kymmenen prosentin verran, että omavaraisuuteen päästäisiin. Leivän hinnassa tämä nousu ei juuri näkyisi: raaka-aineen osuus leivän hinnasta on vain muutamia prosentteja", Marttila huomauttaa.
Kuluttajilla
tärkeä rooli
Leipomoalan markkinajohtajat Fazer ja Vaasan & Vaasan eivät ole sitoutuneet pelkän kotimaisen rukiin käyttämiseen. Tosin tähän kahden suuren leivontamäärät eivät anna edes mahdollisuutta.
Viime vuonna liki puolet Suomen ruissadosta päätyi Fazerin jauhettavaksi. "Kotimaisen rukiin käyttö vaihtelee sadon ja saatavuuden mukaan vuosittain ja kuukausittain. Keskimäärin se on ollut likimain kolmannes. Luomussa kaikki ruis on kotimaista", Fazer Myllyn johtaja Pekka Mäki-Reinikka taustoitti Maatilan Pellervo -lehden haastattelussa.
Ruisketjun toimijoita ovat viljelijät, myllyt, leipomot, kaupat ja asiakkaat. Ketjun yhteispeli on avainasia, kun vääristymää yritetään korjata.
"Tunnelin päässä näkyy valoa. Monet myllyt ja leipomot ovat jo sitoutuneet kotimaisen rukiin käyttämiseen. Yhtä lailla tärkeää on, että kuluttajat heräävät ja vaativat kauppoihin suomalaisesta viljasta tehtyä ruisleipää", Juha Marttila korostaa.
Koetaanko Suomessa vielä aika, jolloin ruista ei viljele enää kukaan?
"Sellainen uhkakuva tässä leijui vielä muutama vuosi sitten. Enää noin synkkiin ajatuksiin ei ole aihetta", Marttila vakuuttaa.