Lopultakin on tieteellisessä tutkimuksessa selvinnyt ihmiskuntaa pitkään askarruttanut kysymys: Miksi ihminen heiluttaa käsiään kävellessään?
Sitä on ihmetelty, koska eihän käsien vatkaaminen varsinaisesti edistä matkaa, vaan työ tehdään jaloilla. Arvovaltaisessa tiedelehdessä julkaistun arvovaltaisen tutkimuksen mukaan käsiä heilutellaan siksi, että niiden heiluttamatta jättäminen kuluttaisi 12 prosenttia enemmän energiaa. Tämä tieto on asennettu jo ihmisen geeneihin, joten kädet tietävät sen automaattisesti ja osaavat heilua, vaikkei kukaan varta vasten käske joka kertaa.
Asian voi testata itsekin kävelemällä sata kilometriä kahdella eri tavalla, käsiä heiluttaen ja kädet tönkkönä. Molempien kävelylenkkien jälkeen mitataan kulutetun energian määrä esimerkiksi syömällä perunoita niin paljon kuin jaksaa. Käsien heiluttelun jälkeen riittää normaalitapauksessa yksi kapallinen pottuja, mutta tönkkökävelyn jälkeen niitä kuluu 1,12 kapallista. Kokeilkaa vaikka!
Tämä tutkimustulos on pieni askel ihmiselle, mutta suuri askel tieteelle. Silti vielä monta muuta polttavaa kysymystä on vailla ratkaisua.
Esimerkiksi se on aika omituista, että jaloilla astutaan vuoron perään. Jokaisella askeleella siis pitää vaihtaa jalkaa ja samalla ilmeisesti myös askeltamista ohjaavaa aivopuoliskoa. Vasemman ja oikean puoliskon väliset akselit kuluvat koko ajan, ja kaikkeen tähän kuluu epäilemättä enemmän aikaa ja energiaa kuin siihen, jos asteltaisiin vain yhdellä jalalla ilman jatkuvia vaihtoja. Koska näin ei kuitenkaan tehdä, vuorotahtikävelyyn täytyy olla jokin geneettinen syy, jonka selvittämiseen tarvitaan tutkimusta.
Jos kävisi ilmi, että kahdella jalalla vuoron perään käveleminen on edullisempaa kuin yhdellä jalalla käveleminen,
avautuu uusi kysymys: miksi sitten kävelemme vain kahdella jalalla, vaikka käytössämme olisi neljä, kuten useimmilla muillakin eläimillä.
Käsillähän ei kävelemisen aikana ole yleensä juuri muuta tehtävää kuin tuo alussa mainittu heiluminen. Vaikka siitä saadaan 12 prosentin hyöty, se on aika vähän.
Mikäli käyttäisimme käsiä lisäjalkoina, hyöty olisi laskennallisesti jopa sata prosenttia, eli sen verran mitä kaksi uutta jalkaa antaa lisätehoa kahteen entiseen.
Tämän ei tarvitse tarkoittaa sitä, että palaisimme lajikehityksessä kokonaan nelijalkaiseen vaiheeseen. Vallan hyvin voisimme kulkea nelinkontin vain silloin, kun käsillä ei tosiaan ole muuta tehtävää. Sellaisia tilanteita on aika paljon ja sitä enemmän niitä tulee, mitä pitemmälle hands free
-tekniikka kehittyy.
Vähän samaan tapaanhan ajamme jo nykyisin autoa. Silloin kun emme tarvitse käsiä kännykkään, nenänkaivuuseen tai sormimerkkien näyttelyyn, pidämme ne tukevasti ratissa. Asiassa on päästy jopa niin pitkälle, että käsien käyttö kännykkään on ajon aikana kielletty. Jotta kädet saataisiin tehokäyttöön myös kävellessä, kännykät voitaisiin kieltää myös silloin.
Sakko rapsahtaisi, jos poliisi näkisi lainrikkojan käyttävän kännykkää kontatessaan.