München
Jos EM-kisat olisivat olympialaiset ja Suomen Olympiakomitean valmennuspäällikkö Heikki Kantola olisi Münchenissä jakamassa sisupuukkojaan, mora olisi eilen annettu Mikko Latvalan käteen - vasempaan käteen, sillä oikea käsi oli lastassa.
Haapajärven Kiilojen Latvalan kisa seiväskarsinnassa päättyi käytännössä toiseen yritykseen 545:stä. Vauhti oli hyvä, ponnistus kohdallaan ja hyppy oli lähdössä oikeaan suuntaan. Sitten paukahti, seipään palaset lensivät aina katsomon alimmille penkkiriveille saakka ja Latvala oli patjalla selällään.
"Kun seiväs katkeaa, se tapahtuu niin nopeasti, ettei sitä ehdi tajuta. Ei siinä ehdi edes säikähtää", Latvala kertoo.
Seipään katkeaminen kesken hypyn näyttää ja kuulostaa pamauksineen päivineen hurjalta hommalta. Aivan niin kauheaa se ei ole, miltä näyttää. Hyppääjä selviää yleensä rytäkästä säikähdyksellä.
Niin nytkin, melkein. Latvala loukkasi lievästi molemmat kätensä. Oikeassa eli hyppääjän yläkädessä oli rystysissä sen verran ruhjeita ja turvotusta, että käsi pantiin lastaan.
"Luunmurtumia siinä tuskin on", Suomen joukkueen lääkäri Heikki Jaroma arvioi.
Vasen käsi Latavlalla oli siteessä. Hieman alakäden yläpuolelta katkenneen seipään lasikuitusäleet repivät ihon peukalon tyvestä rikki.
"Haava piti tikata umpeen. Kahden viikon kuluttua se on taas kunnossa. Ei noilla käsillä olisi voinut loppukilpailussa hypätä", Jaroma sanoo.
Sisupuukkoa ei tienaa pelkästään seipäitä katkomalla. Taistelijan luonteensa Latvala näytti jatkamalla kilpailua. Mies yritti kahdesti 560:sta.
"Olen tyytyväinen, että yritin. Harmi vain, että se parempi yritys oli noin varovainen."
"Heti rysäyksen jälkeen sormet eivät liikkunet yhtään ja seipään kantaminen kävi alakäteen kipeää", hän lisää.
Vika oli seipäässä
Latvalalta on kerran aikaisemminkin katkennut eiväs kesken hypyn. Nyt se räsähti poikki ensimmäistä kertaa kilpailussa, ja vieläpä kahdesta kohdasta.
"Niitähän menee. Toden näköisesti seipäässä oli joku vika, ei noista aina tiedä. Voihan se tietysti johtua siitäkin, että hypyssä oli lujat voimat takana", seiväsmiehen isä ja valmentaja Reijo Latvala sanoo.
Hyppääjä itse on ehdottomasti sitä mieltä, että vika löytyy seipäästä. Latvala hyppäsi nyt katkenneella seipäällä ensimmäisen kerran runsas viikko sitten Kuortaneella. Silloin se rutisi ja rasahteli pahanenteisesti. Kisan jälkeen seiväs tutkittiin, eikä siitä löytynyt mitään poikkeavaa.
"Joskus on ollut miehessä vikaa, mutta ei tällä ketaa", Latvala viittaa viime talven EM-hallikisoihin, jossa hän edellisen kerran törmäili seipäänsä kanssa.
"Silloin ponnistus lähti niin läheltä, ettei minulla ollut mitään mahdollisuksia pitää otetta", Haapajärven Kiilojen mies muistelee kisaa, jossa seiväs rusikoi otsaa, rintaa ja polvea.
Pohjoissuomlaisilla seiväsmiehillä tuntuu olevan tapana tasaisin väliajoin römytä arvokisojen karsinnassa. Raahen Vesan Petri Peltoniemi loukkasi itsensä Stuttgartin MM-kisoissa 1993 ja Oulun Pyrinnön Heikki Vääräniemi tippui Atlantan olympialaisissa 1996 takapuolelleen monttuun.
"Jossakin ruotsalaisessa lehdessä oli juttua, että seiväshyppy pitäisi luokitella extreme-lajiksi. Ei se sitä ole, jos hallitsee hyppäämisen", Latvala sanoo.
Latvalan ja Suomen toisen hyppääjän Vesa Rantasen tulokseksi jäi 525. Loppukilpailuun selvisi 545:llä.
"Loppukilpailupaikka meni halvalla. Tottahan se harmittaa, mutta turha olla pettynyt. Ei tämmöiselle voi yhtään mitään", Latvala jaksaa hymyillä. (JP)