Helsinkiläisen Helmi-levyjen kasetit eivät ole mitään massatuotantoa. "Painatan kasetit eräällä helluntailaisella herralla, joka pääasiallisesti monistaa uskonnollisia puheita ja saarnoja", Helmi-levyjen perustaja Antti Lind paljastaa.
Pienlevy-yhtiön tuotteista valtaosa on cd-levyllä, mutta jotkut artistit tahtovat nauhoituksiaan myös vanhalle kunnon c-kasetille. Formaatille, jota ollaan jo kovaa vauhtia kuoppaamassa.
Tumppusaundi kiinnostaa
Suomen ääni- ja kuvatallenne tuottajien tilastojen mukaan vuonna 2008 Suomessa myytiin kaksi c-kasettia, molemmat maaliskuussa. Edellisenä vuotena nauhoja oli mennyt saman lähteen perusteella 303 kappaletta.
Esimerkiksi Helmi-levyjen tai Lal lal lal -kollektiivin julkaisemat kasetit eivät kuitenkaan ÄKT:n tilastoissa näy. Ne eivät tunne myöskään pelkästään kasetteihin erikoistuneita espoolaista Bemböle cassettesia ja tamperelaista Shitsuckia.
Oletettavasti edellä mainittujen myynnit eivät myöskään puskisi käyriä ulos asteikolta. Artistit, kuten Helmen Joose Keskitalo tai Lal lal lalin kautta julkaisseet Avarus ja Kemialliset ystävät eivät ole välttämättä sen yleisön musiikkia, joka tottui hankkimaan musiikkia tankkauksen yhteydessä.
Kaupallisten tavoitteiden ulottumattomissa kasettiformaatti kuitenkin nauttii kunnioitusta. "Kasetissa on sellainen itse tehdyn ja aitouden meininki. Varsinkin keräilijät arvostavat kasettia", Lal lal lalin puuhamies Roope Eronen sanoo.
Kansainvälisiäkin marginaaliartisteja julkaissut kollektiivi on huomannut, että magneettinauha kiinnostaa.
"Kyllä kasetit ovat selvästi tulleet uudestaan parin viime vuoden aikana", .
Eronen kertoo, että painokset tehdään kätevästi 50 kappaletta kerrallaan. Helmi-levyjen Antti Lind toimii samalla, pienten painosten periaatteella.
"Lähinnä kasetteja tulee myytyä keikkojen yhteydessä tai muuten suoraan ihmisille", Lind sanoo.
Albumien puolesta, singlejä vastaan
Tyhjän c-kasetin historia populaarimusiikin saralla on tunnettu. Nykyään tekijänoikeuksia kierretään levyjen nauhoittamisen sijaan jakamalla kaikki netissä.
Mixtapet, kasetit täynnä erilaisten musiikinystävien laatimia kokoelmia uudesta musiikista, ovat vaihtuneet erilaisiin sivustoihin, jotka johdattavat mielimusiikin kaltaisten bändien äärelle.
"Jotkut puritanistit niitä vielä tekevät. Ennen omakustannemixtapeja tuli kasettimuodossa paljonkin", kehuu oululaisen Real Deal -kaupan levynurkkaa pitänyt Juhani Oivo.
"Netissä tavaraa on niin paljon, että musiikki kadottaa persoonallisuutensa. Kasetti tekee musiikin kuuntelemisesta paljon henkilökohtaisempaa."
Painetun c-kasetin pienimuotoinen paluu johtuukin osaltaan musiikkikulttuurin muutoksesta. Netin ja soittolistojen maailmassa cd:lle painetuille albumeille päätyvät hittikappaleet, joiden välit täytetään äänimassalla.
"Kasetissa ja vinyylissä kiehtoo kaksipuolisuus ja albumimuodon merkitys. Improvisaatiopohjaisessa, pitempiä teoksia suosivassa musiikissa kasetin a-puolella voi yksi kappale ja b-puolella toinen. Kaksi teosta ikään kuin rinnakkain, eikä peräkkäin niin kuin cd:llä", Roope Eronen pohtii.
Toisinaan nauha palvelee niin taiteellisissakin kuin taloudellisissa päämäärissä.
"Joskus pitää vain saada jotain ulos, eikä ole rahaa. Silloin kasetti on ihanneformaatti", Roope Eronen sanoo.