Työnkuva käy kuumaksi, jos ammattiasu täytyy riisua päältä pois. Vatsalle levitetyistä keltaisista teepaidoista ja tarkkaavista katseista Anni Kivirannan ja Eveliina Kontion tunnistaa kuitenkin helposti uimavalvojiksi.
Nallikarin paahtavassa iltapäivähelteessä myös työntekijöiden täytyy hieman keventää vaatetusta.
"Valvontatornissa on näin kuumalla melkein 40 astetta lämmintä, joten siellä ei saata olla hellesäällä", tornin edessä istuva Kontio kertoo.
Nallikarin lisäksi uimavalvontaa järjestetään Oulussa Tuiran uimarannalla, joka on ainoa kaupungin valvomista rannoista. Molemmilla rannoilla uimavalvojien kriteerit ovat samanlaiset. Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton uimaopettajakurssin lisäksi uimavalvojien täytyy läpäistä vesipelastustaitojen testi, joka suoritetaan ennen kauden alkamista.
"Heillä täytyy olla myös pitkä työkokemus valvonnasta sekä hyvät asiakaspalvelutaidot", kaupungin liikuntaviraston uimaopettaja Sirpa Weckman kertoo.
"Vaatimukset rajaavat jo jonkin verran hakijakuntaa. Hyvä fyysinen kunto täytyy tietenkin olla myös."
Vaikka helteet lisäävät rantojen suosiota ja siten myös valvontatyötä, ovat lämpimät ilmat valvojille oivallisinta työskentelyaikaa.
"Huonolla ilmalla kahdeksan tuntia tuntuu todella pitkältä ajalta. Nyt ranta on alkanut vasta kunnolla vilkastua, kun ilmat ovat lämmenneet", Anni Kiviranta huomauttaa.
Uimavalvojien työhön kuuluu paljon muutakin kuin vesialueen tarkkailua. Aamun alkajaisiksi täytyy mitata veden lämpötila ja tarkastaa rantaviivan siivo. Auringonpalvojat ja uimarit lähestyvät valvojia helposti, mutteivät niinkään hengenvaarallisissa asioissa.
"Veden lämpötilaa meiltä kysellään aika usein. Samoin kulkuohjeita vessoille ja jäätelökiskoille", Eveliina Kontio selventää.
Lue lisää uimavalvojien työstä sunnuntain Kalevasta!