Karvinen 2 (Garfield: A Tail of Two Kitties), Yhdysvallat 2006. Ohjaus: Tim Hill. Näyttelijät: Breckin Meyer, Jennifer Love Hewitt, Billy Connolly. Suomenkieliset äänet: Puntti Valtonen, Juha Muje, Seppo Kolehmainen. - Formia 3, Star (suomenkielinen versio), Formia 2 (originaali).
Erityisesti amerikkalaisten komedioiden ja animaatioiden jatko-osissa on usein ollut tapana siirtää päähenkilö seikkailemaan Eurooppaan, tavallisesti Ranskaan tai Iso-Britanniaan: huumoria herutellaan kulttuurieroista. Käytetty idea lienee perua Mark Twainin romaanista Jenkki kuningas Arthurin hovissa.
Tuo, ja toinenkin Twainin kirja, Prinssi ja kerjäläispoika tulivat mieleen katsoessa järjestyksessä toista näytelmä- ja animaatioelokuvaa yhdistellen toteutettua valkokangassovitusta Jim Davisin luomasta Karvisesta.
Sarjakuvakissojen suosituimpiin kuuluvan hahmon uusi tuleminen on saanut nimekseen kekseliäästi Karvinen 2. Se on edeltäjäänsä kosolti onnistuneempi työ.
Tim Hillin ohjaama elokuva pätee paremmin lähinnä siksi, että Karvisen röyhkeän öykkärin luonnekuva loksahtaa kakkososassa enemmän kohdalleen. Kissan ahneus, omahyväisyys ja selviytyjän karisma pysyvät päällimmäisinä, pehmeämmät arvot ja sentimentaalisuus jäävät enimmältään taka-alalle kokonaisuuden onneksi.
Elokuva ei myöskään lankea pahemmin postikorttimaiseen brittimiljöön esittelyyn kuin vitsinomaisesti. Kaksoisolentotematiikalle perustuva tarina - Osku-koiran kanssa jäniksenä isäntänsä Eskon mukana Lontooseen matkustanut Karvinen sekoitetaan jättiperinnön saaneeseen aateliskissaan - ei juuri keksi uusia koukkuja, mutta perusmateriaalia käsitellään mukavasti.
Moninkertaistamisen idea ei tavallisesti toimi jatko-osissa, niin monesti kuin sitä käytetäänkin. Karvinen 2 on poikkeus, joka vahvistaa säännön: sekä aggressiiviseen slapstickiin pohjaavat tilannepilat että musiikkinumerot toimivat kautta linjan.
Ei haittaa, vaikka myös niissä luotetaan paljon koeteltuun materiaaliin: esimerkiksi jo 1910-luvun mykkäkomedioissa käytetty peili-gag toimii Karvinen 2:ssa mainiosti.
Tietokoneanimaation yhdistäminen näytelmäelokuvaan toimii sulavasti, aidot eläimet ovat vähällä varastaa show´n Karviselta toisenkin kerran.
Suomenkielinen dubbaus ei tee yhtä miellyttävää vaikutusta, näyttelijöiden eittämättömästä paneutumisesta huolimatta.