"Elvis on ihana, mutta ottaisin koiran, jos saisin", sanoo Suvi Aalto, 10, Oulunsalon kirkonkylän koululta. Elvis on hamsteri, jota on kiva pitää sylissä ja hellitellä, Elviksen emäntä Suvi Aalto tuumaa.
Tuore hyvinvointitutkimus todistaa, että eläin ei ole mikä tahansa karvaturri perheessä. Kissa ja koira saavat ensimmäisinä kuulla lapsen huolet. Toisena hyvänä kuulijana tulee äiti.
Tuoreessa lasten Preventteri-hyvinvointitutkimuksessa lasten ääntä kuullaan heidän itsensä kirjoittamien tarinoiden kautta. Preventteri- nimi viittaa ennaltaehkäisevään työhön lapsiperheiden palveluissa toimijoiden kesken. Tutkimuksessa lasten hyvinvointia tarkastellaan sosiaalisten suhteiden, sosiaalisen tuen ja osallisuuden näkökulmasta.
Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen tutkimukseen osallistui 700 koululaista Oulusta, Kempeleestä ja Oulunsalosta. Tutkimus ennättää ulos painokoneesta parin viikon kuluttua.
Eläin on
hyvä kuuntelija
Joel Oikarisella,10, on hieman toisenlainen lemmikkimaku, hän kun tuntee vetoa niljakkaisiin eläimiin.
Kotona on akvaario, jossa uiskentelee imukuppikaloja ja neontetroja. Haaveena pojalla on gekko tai käärme, kilpikonnat kun ovat entuudestaan tuttuja lemmikkejä.
"Tykkään matelijoista. Kehittelisin jonkin systeemin, ettei gekko pääse karkuun", Joel Oikarinen suunnittelee.
Suvi Aalto ja Joel Oikarinen sanovat, että eläimet ovat tärkeitä ja kivoja, vaikka niiden hoitaminen onkin aika raskasta. Eläin on kuitenkin luotettava kuuntelija, se kun ei lavertele eteen päin.
Salaisuuksia voi kertoa kavereille, mutta huolten ensisijainen kuulija lemmikin lisäksi on äiti.
"Toivon, että lasta kuullaan hänen arjessaan koulussa, palveluissa ja kotona. Se on tärkein asia, jolla voi vaikuttaa yksittäisen lapsen arjen hyvinvointiin", tutkija Susanna Helavirta Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta sanoo.
"Eläin on tieteen kentällä vähemmän pohdittu ulottuvuus lapsen hyvinvoinnin kohdalla. Löytö oli yllätys", Helavirta toteaa.
"Lapsen kokemuksissa perhesuhteet määrittyvät eri tavalla kuin aikuisilla. Kahdeksan prosenttia lapsista sanoo, että he saavat eniten lohtua nimenomaan eläimistä. Tarinoissa lapsi pohtii eläimen saamiseen tai menettämiseen liittyviä kysymyksiä", Helavirta sanoo.
Tarinat kertovat
enemmän
Kirjoittaminen on tutkijan mukaan luonteva kanava saada lapselta tietoa, se on myös keino jäsentää asioita. Kuvitteelliset eläytymistarinat ovat mahdollisia, mutta eivät välttämättä todellisia.
Tutkijan mieleen on jäänyt kymmenvuotiaan pojan koskettava kirjoitus pieleen menneestä elämästä: Äiti ja isä juuri erosivat, en voi kirjoittaa pitempään kun alkaa itkettää.
Uhkakuvista lapset kirjoittivat pitkiä tarinoita. Hauskoja episodeja puolestaan löytyi syntymäpäivistä. Erilaisille arkea rikkoville elämyksille tutkija antaisikin lapsen hyvinvointia tukevan merkityksen.
"Tutkimuksessa nousi esille sekä kaveri- että perhesuhteiden vahva merkitys. Kun lapsella on huolia, hän tukeutuu omiin kavereihin. Myös äidin merkitys nousi esille vahvasti", Helavirta kertoo.
Harrastuksista kirjoitettiin erityisen paljon ja ne kuuluivat hyvään elämään.
Yllättäen harrastuksellakin on kääntöpuolensa: suorituspaineita syntyi niin jääkiekosta ja muista joukkuelajeista kuin uintikilpailuistakin.
"Kirjoituksissa vahvin huoli nousi siitä, kuinka lapsi pärjää koulussa", Helavirta sanoo.
Hän toteaa, että 30 prosenttia lapsista koki asian uhkaavana. Tulos kertoo yhteiskunnan arvoista, jossa kilpailu ja menestyminen ovat tärkeitä.