Oranssit, punaiset ja siniset neonvärit yhdistetään yleensä vapun karnevaalitunnelmiin, huvipuistoihin ja räikeissä pastelliväreissa sykkivään 1980-lukulaiseen vaatetukseen.
Maikkulan ala-asteen kuudennelle luokalle syksyllä menevä Aleksi Saapunki, 12, on sen verran kova jätkä, että hän tietää neonvärien kelpaavan muuallekin kuin juhlahumuun.
Rohkea nuori poika on somistanut vanhemmiltaan saamansa vanhan Jopon rungon ja tarakan kirkuvan oranssilla vaatekaupan karvalla.
"Kyllä istuimen alla roikkui pari karvanoppaakin, mutta ne varastettiin koulun pihassa", Aleksi valittelee.
Ohjaustangon tuppeihin Aleksi on tuunannut värikkäät, vappuviuhkaa muistuttavat kummajaiset. Amerikan lipun sävyt huivissaan Aleksi on valinnut vanteisiin Neuvostoliiton lipun punaisen sävyn ja rungolle kirkkaan vihreän.
Aleksin kaveri, Myllytullin ala-asteella niin ikään kuudennelle luokalle suuntaava Mauno Santalo, 12, kurvaa pihaan menopeleillään. Teinituunarin mustapunaiseksi maalattu Jopo voisi hyvin olla eläkkeelle siirtyneen Batmanin hulppea menopeli.
Pinnoihin Mauno on rakentanut mustat siivekkeet. Tuulimyllyjä muistuttavat vanteet eivät ole silti liikkumisen tiellä. Tuunarin ohjesääntönä on, että kaikkea voi kokeilla, kunhan pyörä vaan tuunauksen jälkeen rullaa eteenpäin.
"Kyllä Jopoon voisi koettaa laittaa vaikka mopon renkaat, jos haarukoita vähän venyttäisi", Mauno miettii.
Museoitaviksi kummajaisiksi Aleksi ja Mauno eivät ole menopelejään luoneet. Jopot ovat molemmille tällä hetkellä kesän ykköspyöriä, vaikka ne hämmentyneitä katseita ohikulkijoissa herättävätkin.
Kalevassa talvella esitellyn oulunsalolaisen Teuvo Toikan vaaleanpunaista karva-autoa Mauno ja Aleksi eivät ole nähneet.
Aleksi kertoo, että innostuksen erikoiseen harrastukseensa hän sai kaveriltaan, joka oli liimannut omaan pyöräänsä karvaa. Oranssin karvan tomera tuunari kaivoi esiin kangaskaupan palalaarista.
Mauno kertoo löytäneensä tuunaukseen sopivan munamankelin vanhempiensa mökiltä.
"Vanha Jopo oli pakko maalata uudestaan, koska isäni oli maalannut sen aikaisemmin ällöttävällä violetilla. Maalasimme pyörän punamustaksi, ja asensimme siihen vielä Harley-Davidson -moottoripyörän ohjaustangon."
Tuunaus on halpaa. Pojat kertovat, että rahaa on pyörille uutta ilmettä kehitellessä uponnut vain maaleihin ja somisteisiin.
"Pyöriä voi maalata miten haluaa, mutta värien on soinnuttava yhteen sitten muiden juttujen, eli vaikkapa kasipallon tai karvanoppien kanssa.!
Pehmopojille tai -miehille pyörien tuunaus ei sovi.
Kun amerikanraudan kiiltävä konepelti kerää ihailevia katseita, herättää karnevaalivärein somistettu pyörä lähinnä huvittuneita hymyjä.
"Kun teimme tuossa taannoin pyöräretken, muistan hyvin, miten opettajalla ja myös meidän luokan tytöillä loksahtivat montut auki, kun he näkivät pyöräni", Mauno muistelee.
Isompien pyörien tekniikkaan Mauno ei ole koulun tekstiilityön tunneilla syventynyt, vaikka teknisen työn opettaja opastikin miten tavalliseen pyörään voisi rakentaa apumoottorin. Seuraavaksi Mauno aikoo tuunata äitinsä vanhan Jopon.
"Sellainen kokonaan karvoitettu pyörä voisi olla todella tyylikäs, ja mikä estää, etteikö sitä voisi somistaa Suomen lipun värien mukaan vaikka kokonaan sinivalkoiseksi", hän ideoi.
