Uskontojen uhrit -yhdistys on julkaissut selvityksen Jehovan todistajien rankaisukäytännöistä. Selvitys on karua kieltä siitä, miten uskonnollisessa yhteisössä saatetaan kohdella toisinajattelijoita.
Henkilöitä, jotka uskonyhteisön johtajien mittapuun mukaan poikkeavat liikkeen linjasta, häpäistään julkisesti ja eristetään sekä yhteisöstä että jopa lähimmäisistään.
Irtaantuminen uskonyhteisöstä saattaa olla monelle maanpäällinen helvetti. Tunnettua ja tiedettyä on ollut jo pitkään, että liikkeeseen kuuluvat vanhemmat on pantu katkaisemaan välinsä uskonyhteisöstä irrottautuneeseen jälkikasvuunsa.
Tällä tavalla on aiheutettu vakavia traumoja, joiden voittamiseen saattaa mennä vuosia. Kaikki eivät selviä siitä koskaan.
Jehovan todistajat ei ole ainoa uskonnollinen liike, joka vahtii jäsentensä tekemisiä ja pui niitä sisäisissä oikeuskomiteoissaan. Vastaavanlaista pakottamista ilmenee muissakin tiukkoja normeja ylläpitävissä yhteisöissä.
Yhteistä tällaisille yhteisöllisille oikeustoimille on se, että henkilöitä pakotetaan toimimaan vastoin omaa tahtoaan ja vakaumustaan eristämisen ja muun rankaisemisen uhalla.
Uskontojen uhrien esittämät väitteet Jehovan todistajia vastaan ovat niin kovia, että oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) ja kirkkoasioista vastaava sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) ilmoittivat puuttuvansa
asiaan.
Samalla kun ministerit selvityttävät Jehovan todistajien tekemiset, on syytä kartoittaa, kuinka yleistä tällainen ahdistelu on yleensäkin. Myös uskonnollisissa yhteisöissä on noudatettava yksilöiden perusoikeuksia ja vapauksia.