Tieteentekijät Oulun yliopistossa pahoittivat mielensä, koska luentosaleja on alettu nimetä uudelleen yliopistolle lahjoituksia tehneiden sponsorien mukaan. Parhaita tyylipisteitä nimenmuutoksista ei voi jakaa, mutta realismi täytyisi olla mukana kohun herättämisessä.
Uuden yliopistolain tultua voimaan Oulun yliopisto ajautui tilanteeseen, jossa se joutuu turvautumaan yksityiseen rahoitukseen paljon entistä enemmän taatakseen tutkimuksen ja opetuksen tason sekä laajuuden.
Monenlaiset keinot pitää ottaa käyttöön, koska yliopiston varainkeruu ei ole edistynyt tavoitteiden mukaisesti. Kasassa on nyt vain 4,5 miljoonaa euroa, kun tavoite oli tämän vuoden loppuun mennessä kerätä 15 miljoonaa euroa. Tulos jäänee kymmeneen miljoonaan.
Yliopiston riippumattomuus ei vaarannu luentosalien uudelleen nimeämisessä, koska sponsorit eivät pääse sanelemaan yliopistolle ehtoja näkyvyyden saamiseksi. Itse lahjoitusrahojakaan ei voi korvamerkitä, vaan kaikki kerätty raha kootaan yhteen. Kerättyjen varojen ja valtion 2,5-kertaisen kannustinrahan yhteissumma sijoitetaan, ja tuotto käytetään yliopiston toimintaan.
Oulun yliopistoa ei pidä alkaa nyt syyllistää tilojensa uudelleen nimeämisestä, vaan asia pitää niellä suhteellisuudentajun kera. Nimeämistä arvostelevien Oulun yliopiston työntekijöiden ja opiskelijoiden omakin tulevaisuus on sitä heikompi, mitä heikommin yliopiston rahankeräys onnistuu. Lillukanvarsiin ei pidä kompastua.
Kokonaisuudessa kyse ei ole suuresta asiasta. Aivan eri kysymys olisi, jos koko yliopiston nimi muutettaisiin sponsorivetoiseksi, kuten Oulun jäähallissa. Sellaiseen ei Suomessa mentäne koskaan.