Paljastukset lasten hyväksikäytöstä katolisessa kirkossa ajavat Vatikaania perinteidensä uudelleenarviointiin. Papiston naimattomuusvaatimuksen poisto voisi purkaa kriisin yhden syyn.
Vatikaanista johdettu katolinen kirkko on maailman ylivoimaisesti suurin uskonnollinen yhteisö. Sen jäsenmäärä on 1,1 miljardia ihmistä.
Tällä vuosituhannella paavin johtama yhteisö on vajonnut kriisiin, joka on peittänyt alleen suuren osan siitä hyvästä, mitä kirkko eri puolilla tekee. Kirkkokunnan sisältä on tullut ilmi yhä uusia paljastuksia, jotka kertovat alhaisesta lasten kohtelusta: seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja alistamisesta. Kirkon johto on skandaalien vuoksi joutunut nurkkaan, josta sen on vaikea murtautua ulos.
Euroopan ulkopuolisista maista lasten hyväksikäyttöä tai muuta epäinhimillistä kohtelua on paljastunut kirkon sisällä muun muassa Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Meksikossa, Euroopassa ainakin Itävallassa, Sveitsissä, Hollannissa, Irlannissa ja Saksassa.
Irlannissa tulilinjalla on nyt maan katolisten johtaja, kardinaali Sean Brady. Hän oli vuonna 1975 mukana pappina tilanteissa, joissa hyväksikäytetyt lapset joutuivat antamaan vaitiololupauksia siitä, etteivät he kerro kohtelustaan.
Saksassa puolestaan on tullut ilmi yli sata tapausta, joissa katolilaisen kirkon henkilökunta on käyttänyt lapsia seksuaalisesti hyväkseen.
Muutama tapaus on jo tullut lähelle nykyistä saksalaissyntyistä paavia Benedictus XVI:ta eli Joseph Ratzingeria. Paavin veli, saksalaispappi Georg Ratzinger, on paljastanut tienneensä omassa katolisessa sisäoppilaitoksessaan tapahtuneesta väkivallasta. Koulun kuoroa johtanut Ratzinger ei puuttunut asiaan. Hän on itsekin myöntänyt läimäytelleensä oppilaitaan.
Lasten hyväksikäyttöä on paljastanut myös Münchenin hiippakunnasta, jonka arkkipiispana nykyinen paavi oli 1970- ja 80-luvuilla. Kirkon edustajat ovat vakuuttamasta päästyään vakuuttaneet, ettei arkkipiispa tiennyt inhottavuuksista mitään. Kaikki eivät Saksassa ole täysin vakuuttuneita "Jumalan rottweileriksi" kutsutun opin vartijan tietämättömyydestä. Jos hän ei tiennyt, hän hoiti huonosti valvontavelvollisuutensa, kriitikot muistuttavat.
Paavi on nyt ahtaammalla kuin kukaan hänen edeltäjistään aikoihin. Siksi kirkon tiedotuskoneisto toimii täysillä kierroksilla torjuakseen väitteet, ettei paavi olisi urallaan katsonut lasten alhaista kohtelua läpi sormien.
Samoin torjutaan pontevasti ajatusta, että pedofiliassa olisi kyse erityisesti katolisen kirkon ilmiöstä. Syytä onkin muistaa, että kirkossa on noin 400 000 pappia, ja tähän mennessä paljastuneita tapauksia on joitakin satoja.
Kirkossa on joka tapauksessa alettu julkisestikin pohtia syitä hyväksikäyttötapauksiin. Jopa muutaman piispan puheenvuorossa on esitetty selvitettäväksi pappien naimattomuusvaatimuksen yhteys ilmiöön. Jopa Wienin arkkipiispa pohti äskettäin asiaa ääneen. Kirkon tunnetun toisinajattelijan, sveitsiläistohtori Hans Küngin mukaan on suuri virhe, jos yhteyttä ei tunnusteta.
Toistaiseksi katolisen kirkon johto on torjunut tällaiset pohdinnat alkuunsa. Jyrkkä tarrautuminen keskiajalta peräisin olevaan opinkohtaan pakottaa kysymään, onko Vatikaani edelleenkään valmis käymään hyväksikäyttötapauksiin johtaneet syyt avoimesti läpi ja halukas torjumaan niiden toistumisen kaikin käytettävissä olevin keinoin.
Selibaattikiellon purkaminen voisi kaiken lisäksi helpottaa myös toista suurta kirkon ongelmaa, vakavaa pappispulaa.