Karttamateriaalien vuotaminen Yhdysvaltojen armeijan tiedustelupalvelulle 1950-luvulla ei ollut silloisen valtiojohdon tiedossa. Se, kuka vuodoista päätti pysyy edelleen sumuverhon alla.
Professori Juhani Suomi toteaa Kalevalle, ettei karttatietojen luovuttamista hänen tietämänsä mukaan alistettu poliittiselle päätöksenteolle.
"En ole löytänyt mitään lähdeviitteitä, että johtavat poliitikot olisivat olleet perillä. Paasikivi ja Kekkonen olisivat puuttuneet vuotoihin, jos olisivat tienneet", hän mainitsee.
Kaleva kertoi tiistaina (4.8) tietokirjailija Jukka Rislakkin Yhdysvalloista löytämistä karttojen luovutustiedoista. Rislakkin mukaan Maanmittaushallitus antoi karttoja USA:n armeijalle valokuvauspaperia vastaan.
Suomen tutkimukset tukevat Rislakkin havaintoja. Karttojen luovuttamista vieraan vallan sotilastiedustelulle pidetään vakavana asiana.
Kysymykseen voi tulla jopa maanpetosepäily. Tutkijat eivät vielä ole onnistuneet selvittämään luovutuksesta päättänyttä tahoa.
"Karttojen luovutuspalvelu toimi systemaattisesti aina sinne 1970-luvun loppuun. Silloin kartat olivat jo julkisesti saatavilla ja niitä oli varmasti muidenkin maiden tiedustelupalveluiden käytössä. Karttaluovutusten loppuaikana Suomi sai yhdysvalloista valokuvapaperin sijaan vastapalveluksena satelliittikuvaa käyttöönsä", Juhani Suomi selventää.
Lähdetietojen perusteella USA:n sotilasviranomaiset neuvottelivat karttaluovutuksista Maanmittaushallituksen kanssa.
Neuvottelujen osapuolten nimet eivät ole selvillä. Epäselvää on myös se, kuka karttojen ilmakuvauksia järjesti ja lopulta toimitti tiedot USA:han. Kysymyksessä voi olla siviili- tai sotilasvirkamies, tai joukko henkilöitä.
Juhani Suomen mukaan karttoja jaettiin suoraan Yhdysvaltoihin joka kerta, kun niitä päivitettiin. "Tätä toimintaa jatkui 1970-luvun loppuun. Silloin karttoja oli jo julkisestikin saatavilla. Ulkoministeriön kansliapäällikkö Matti Tuovisen päiväkirjojen mukaan karttojen jakelu tuli vasta tuolloin poliittisen johdon tietoisuuteen."
Karttavuoto yllätti
Suomi yllättyi törmätessään näihin tietoihin tutkiessaan Tuovisen päiväkirjamerkintöjä. Päiväkirjat ovat edelleen käyttörajoituksenalaista materiaalia.
Jukka Rislakki puolestaan sai aineistonsa Yhdysvalloista. Rislakkin mukaan esimerkiksi suomalaisupseeristossa oli paljon Amerikka-myönteisyyttä. Upseerit tai virkamiehet saattoivat ajatella turvaavansa Suomen etuja Neuvostoliiton mahdollisen hyökkäyksen varalta, jos päivittävät USA:n sotilashallintoa karttatietoudella.
Yhdysvaltojen saamat karttatiedot päätyivät USA:ssa vuonna 1962 julkaistuun yksityiskohtaiseen esitykseen suomalaisista pinnanmuodoista ja paikannimistä.
Suojelupoliisin historiaan viime vuosina uppoutunut historioitsija Kimmo Rentola sanoo, ettei ole törmännyt Supon arkistoja peratessaan tiedustelutietoon, joka koskisi karttaluovutuksia.
Rentola korostaa, että monella suurvallalla saattoi olla varsin pätevät karttatiedot Suomesta tuohon aikaan.
"On hyvin hankala saada selville oliko tapauksessa kyse siviilivirkamiehestä vai sotilashenkilöstä. Supo hoitaisi siviilipuolen tutkinnan ja puolustusvoimat sotilashenkilön. Periaatteessa vuodossa voi olla kyseessä hyvinkin alatason herrasta", Rentola pohtii.