Epäillyn asfalttikartellin toimintatapaa selvittäneen Kilpailuviraston erikoistutkijan Kirsi Olan mukaan Lemminkäinen on selkeästi ollut järjestelmän pääorganisaattori ja vetäjä.
Keskisuuret yritykset ovat olleet mukana organisoimassa mutta eivät johtamassa, pienimmät mukana osin pakon edessä.
"Maantieteellinen jako on lähtenyt valtakunnan tasolta ja edennyt yksittäisiin kuntiin. Kunkin alueen sisällä yrityksille on jaettu vuosittaiset tonnimäärät, joissa tuli pysyä. Valtion eli Tielaitoksen ja Ilmailulaitoksen urakat ja toisaalta kuntien ja yksityisten urakat jaettiin erikseen", Ola sanoi.
Esimerkiksi Tielaitoksen töistä kukin yritys sai Kilpailuviraston selvityksen mukaan prosenttiosuuden, joka pysyi vuosittain samana. Keväällä tiedossa olleet suurimmat yksityiset urakat jaettiin myös etukäteen.
Olan mukaan toiminta on ollut erittäin systemaattista. Sovittujen jakojen toteutumisesta on raportoitu kartellin jäsenten kesken kuukausittain tai jopa viikoittain.
Jos tonnimäärät eivät menneet tasan sovitulla tavalla, erotuksia hyvitettiin yritysten kesken tekaistuilla laskuilla. Paikallistasolla tämä edellytti yhteydenpitoa lähes jokaisen tarjouksen yhteydessä.
Kartelliin kuulumattomien yrittäjien toimintaa ja uusien yritysten tuloa markkinoille vaikeutettiin monin tavoin, muun muassa asfalttimassan myyntisopimusten avulla.
Jos yritykset eivät suostuneet esitettyihin ehtoihin, massan hintaa korotettiin huomattavasti tai ei myyty ollenkaan. Samantapaista toimintaa oli koneiden vuokrauksessa.
"Todistajien mukaan on esiintynyt myös uhkailua, painostusta ja uhkailevia puhelinsoittoja. Tästä ei piirry mitenkään kauhean kaunis kuva", Ola sanoi.
Kilpailuviraston edustajat eivät ottaneet kantaa siihen, voisiko tutkimusaineistosta löytyä perusteita epäillä varsinaisen kartellitoiminnan lisäksi myös muita laittomuuksia. Viraston toimivalta rajoittuu kilpailunrajoitusasioihin, ylijohtaja Purasjoki korosti.
Lemminkäisen Sormaala: Emme voi kieltää emmekä voi myöntää
Asfalttikartellista epäillyn Lemminkäisen toimitusjohtaja Juhani Sormaala sanoi keskiviikkona, ettei yhtiöllä ole vielä mitään mahdollisuuksia ottaa kantaa Kilpailuviraston väitteisiin.
"Tässä vaiheessa vastauksemme on: emme voi kieltää emmekä voi myöntää", Sormaala sanoi STT:lle.
Sormaalan mukaan Kilpailuviraston päätös viedä asia tuomioistuimeen oli odotettu. Hän lisäsi 68 miljoonan euron seuraamusmaksuesityksen olevan kovin iso summa, mutta minkäänlaisia päätöksiä siitä ei ole vielä tehty.
Koska laaja aineisto saatiin vasta keskiviikkona, Sormaalan mukaan sitä on täysin mahdoton kommentoida.
"Siihen liittyy osioita, joista emme ole aikaisemmin tienneet. Meidän on vaan tehtävä töitä ja tutkittava asia huolellisesti", hän sanoi.
Sormaalan näkemyksen mukaan yhtiön kanta on selvillä vasta siinä vaiheessa, kun se pääsee antamaan vastineensa markkinaoikeudelle.
"En usko, että meillä on valmiuksia ottaa siihen aiemmin julkisesti kantaa", Sormaala sanoi.
Lemminkäisen toimitusjohtaja korosti, että nyt on nähty vasta kolikon toinen puoli.
Pörssitiedotteessaan Lemminkäinen sanoi Kilpailuviraston esityksen poikkeavan sisällöltään ja laajuudeltaan viraston viime kesänä yhtiölle toimittamasta esitysluonnoksesta.
Kilpailuvirasto esitti Lemminkäiselle muita selvästi suurempaa rangaistusta, koska se pitää yhtiötä kartellin vetäjänä.
NCC ei vielä kommentoi
Myöskään rakennuskonserni NCC:n Suomen tytäryhtiössä ei vielä kommentoida Kilpailuviraston rangaistusesitystä epäiltyyn asfalttialan kartelliin osallistumisesta. Suomen NCC:n viestintäpäällikkö Ritva Norrgrann korosti keskiviikkona, että NCC:ssä halutaan ensin perehtyä kunnolla Kilpailuviraston esitykseen, jotta yhtiö voi antaa vastineensa viranomaisille.
Hän muistutti myös, että yhtiön omissa tutkimuksissa ei ole löytynyt merkkejä kartellista. Toisessa ryhmään kuuluvista asfalttiyhtiöistä tutkimuksen teki ulkopuolinen taho.
Tutkimukset tehtiin sen jälkeen kun Kilpailuvirasto viime kesänä julkisti epäilynsä kilpailulakien vastaisesta asfalttitöiden jakamisesta. Kilpailuvirasto esittää Valtatielle 12,7 miljoonan euron seuraamusmaksua kilpailulakien vastaisesta asfalttitöiden jakamisesta. Valtatien omistavat puoliksi NCC Roads ja ranskalainen Colas. NCC:stä tuli Valtatien omistaja vuonna 1999.
Interasfaltti siirtyi NCC Roadsille vuonna 2000 osana pohjoismaista yritysjärjestelyä. Sille Kilpailuvirasto esittää 4,6 miljoonan euron rangaistusta.
Norrgrann muistutti, että asfalttikartelliepäilyjen tultua julki Pohjoismaissa NCC on perehdyttänyt 1 700 henkilöä kilpailulakeihin. Suomessa lakeja on käynyt läpi 180 henkilöä. Koko NCC:ssä työskentelee noin 24 000 henkilöä.
Kilpailuvirasto esittää jättisakkoja asfalttikartellista
Kilpailuvirasto esittää Lemminkäiselle, kuudelle muulle asfalttialan yritykselle ja Asfalttiliitolle ennätysmäisen isoja, yhteensä lähes 90 miljoonan euron sakkoja asfalttikartellista.
Kartellin johtajana virasto pitää Lemminkäistä, jolle se vaatii peräti 68 miljoonan euron kilpailunrajoitusmaksua. Useamman miljoonan euron sakkoja esitetään myös Valtatie Oy:lle, Skanska Asfaltille ja NCC Roadsille. Tieliikelaitoksen osallisuudesta kartelliin virasto ei löytänyt näyttöä.
Kilpailuvirasto katsoo saaneensa vakuuttavan näytön siitä, että kartelli on kattanut koko maan ja jatkunut ainakin kahdeksan vuotta 1994-2002 välisenä aikana. Markkinoita on selvitysten mukaan jaettu sekä urakkamäärien, asiakkaiden että maantieteellisten alueiden perusteella. Kilpailuviraston mukaan kyseessä on ollut Suomen oloissa poikkeuksellisen pitkäaikainen, laaja ja härski kartelli.
"Kädet ovat olleet syvällä yhteiskunnan taskuissa", ylijohtaja Martti Purasjoki luonnehtii. Yhteiskunnallisia vaikutuksia tehostaa se, että asfalttityöt ovat suurelta osin valtion ja kuntien julkisia hankintoja. Purasjoen arvio on, että kartellin vuoksi asfalttitöistä on vuosittain maksettu ehkä noin 30 miljoonaa euroa enemmän kuin muuten olisi tapahtunut.
Asia etenee nyt markkinaoikeuden käsittelyyn. Lemminkäinen ja muut selvitysten kohteena olleet yritykset ovat aiemmin kiistäneet kartellin olemassaolon. Kilpailuvirasto pitää kuitenkin erittäin vahvana omaa näyttöään, joka koostuu todistajien kertomuksista, asiakirjoista, nauhoitetuista puhelinkeskusteluista sekä taloudellisesta analyysista.