Israelin työväenpuolueen hallitus tarjosi viime vuoden heinäkuussa Camp Davidissa pidetyissä neuvotteluissa palestiinalaisille aiemmin luultua pienempää maa-aluetta.
Neuvottelut käytiin Yhdysvaltain aloitteesta ja johdolla presidentti Bill Clintonin loma-asunnolla. Maailman lehdistössä erinomaiseksi uskottu tarjous onkin uusimpien tietojen valossa osoittautumassa heikoksi.
Asiasta kertoi Le Monde Diplomatique syyskuun numerossaan.
Ranskalaislehden tiedot paljastavat myös, että osapuolet lähestyivät toisiaan hyvinkin merkittävästi viime tammikuussa Egyptin Tabassa jatkuneissa rauhanneuvotteluissa. Siellä kyettiin sopimaan periaatteellisesti mm. palestiinalaispakolaisten paluusta. Kysymystä on tähän asti Jerusalemin aseman ohella pidetty yhtenä vaikeimmista.
Tabassa Israel korjasi myös ehdotustaan palestiinalaisvaltion rajoiksi päätyen ehdottamaan huomattavasti laajempaa aluetta kuin vielä Camp Davidissa.
Myönteisesti alkanut neuvottelukehitys katkesi kuitenkin Israelin hallituksenvaihdokseen viime talvena. Sen jälkeinen aika on ollut väkivallan sävyttämää, eikä Lähi-idän kriisille ole tällä hetkellä loppua näkyvissä.
Israelin heinäkuussa 2000 tekemässä ehdotuksessa palestiinalaisvaltio koostuisi kolmesta osasta. Gazan kaistan ohella Länsiranta jakautuisi kahtia Jerusalemin ja Jerikon välisen linjan eteläpuolelta.
Länsirannan kahden osan välissä olisi käytävä, joka yhdistäisi Jerusalemin alueen ja Jordaniaan rajoittuvaksi suunnitellun Israelin turvallisuusvyöhykkeen.
Länsiranta oltiin suunnitelmassa itse asiassa jakamassa kolmeen vyöhykkeeseen, sillä Nablusin eteläpuolelle ulottuva kiila jättäisi vain pienen kulkuväylän sen ja turvallisuusvyöhykkeen väliin.
Israelin Tabassa tekemässä ehdotuksessa turvallisuusvyöhyke olisi poistettu ja mm. Hebronin kaupunki kokonaisuudessaan annettu palestiinalaisille. Lisäksi sen lähistöllä sijaitseva Kirjat Arban merkittävä siirtokunta olisi purettu.
Jerusalem olisi uuden israelilaisehdotuksen mukaan ollut jakamaton, molempien valtioiden pääkaupunki. Ehkä yllättävin Le Monde Diplomatiquen paljastama tieto on, että Israel olisi Taban neuvotteluissa suostunut myöntämään sillä olleen osuutta vuosien 1948–49 sodassa syntyneeseen palestiinalaisten pakolaisongelmaan.
Lisäksi Israel olisi tarjonnut mahdollisuutta 40 000 pakolaiselle palata Israeliin. Lehden tietojen mukaan Israel olisi hyväksynyt pakolaisongelman ratkaisun lähtökohdaksi joulukuulta 1948 olevan YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 194.
"Pakolaisongelma on ratkaistava oikeudenmukaisesti YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 242 puitteissa. Ratkaisun täytyy johtaa YK:n päätöslauselman 194 toimeenpanemiseen", sanotaan lehden siteeraamassa israelilaisasiakirjassa.
Asiakirjaa lehdelle kommentoinut korkea palestiinalaisneuvottelija sanoo olleensa tekstiä lukiessaan läpimurron takia ilosta suunniltaan, mutta tajunneensa samanaikaisesti surullisena, että aika neuvotteluilta oli jo loppunut Israelin lähestymässä olleiden vaalien vuoksi. Lehtitietojen mukaan sopu pakolaiskysymyksessä jäi roikkumaan Israeliin palaamaan oikeutettujen määrästä, joksi palestiinalaiset olisivat vaatineet 100 000:tta. YK:n pakolaisiksi määrittelemiä palestiinalaisia on nykyään noin 3,7 miljoonaa. He ovat vuosien 1948–49 sodassa paenneita tai heidän jälkeläisiään ja asuvat ympäri maailmaa. Lisäksi rekisteröimättömiä pakolaisia on parisen miljoonaa.
Huonoimmassa asemassa ovat Libanonin kurjilla pakolaisleireillä asuvat. Lisäksi palestiinalaisia asuu kurjissa oloissa Gazan ja Länsirannan pakolaisleireillä. Pakolaisleirejä on myös lähes kaikissa arabimaissa, mutta joidenkin leirien olot muistuttavat enemmän omia kaupunginosia kuin perinteisiä pakolaisleirejä. Muiden arabimaiden pakolaisleireissä asuvien palestiinalaisten keskeinen huoli liittyy yleensä kansalaisoikeuksien puuttumiseen.
Palestiinalaisvaikuttaja Mustafa Barghouthin mukaan suurin osa palestiinalaisista suhtautuu kompromissiin realistisesti eikä vaadi vapaata paluuta kaikille pakolaisille.
Huomattava osa pakolaisista ei todennäköisesti edes halua palata yli 50 vuoden pakolaisuuden jälkeen. Mutta asialla on suuri periaatteellinen merkitys.
Israelin laatimassa pakolaiskysymystä käsittelevässä kirjelmässä tarjotaan pakolaisille useita vaihtoehtoja. Israeliin voisi palata sovittujen kiintiöiden puitteissa osa pakolaisista.
Etusija annettaisiin Libanonissa oleskeleville. Lisäksi osa voisi palata Israelin kanssa vaihdettaville alueille, ja osa perustettavaan Palestiinan valtioon.
Lopuille olisi tarjolla korvauksia, olosuhteiden parantamista nykyisillä asuma-alueilla muissa maissa sekä vapaaehtoista uudelleensijoittamista kolmansiin maihin. Muun muassa Kanada on ilmaissut valmiutensa palestiinalaispakolaisten vastaanottamiseen.
Korvausten maksamista varten perustettaisiin kansainvälinen rahasto, jota Israelin ohella kartuttaisivat myös muut maat. Rahasto antaisi korvauksia myös tähän saakka pakolaisia ylläpitäneille maille niille aiheutuneista kustannuksista.