Mikäli tilastokeskuksen väestöennusteeseen on uskominen, Kärsämäki mummoutuu ja pappautuu sellaisella vauhdilla, että hirvittää. Uusia asukkaita kuntaan ei tule, ja vaikka jokunen tulisikin, parhaassa iässä olevaa väkeä juoksee toisesta ovesta ulos kahta rivakammin.
Kunta on päättänyt ainakin yrittää jotain uutta ei niinkään väen houkuttelemiseksi kuin kärsämäkisten pitämiseksi kärsämäkisinä. Ensi vuonna aletaan maksaa porkkanarahaa sekä opiskelijoille, että he pitäisivät kirjansa kunnassa, että muualla työssä käyville ihmisille, etteivät he muuttaisi pois työn perässä.
Oulun yliopistossa matematiikkaa kolmatta vuotta opiskeleva Minna Koitijärvi pitää opiskelijoille tulevaa kuntakorvausta hyvänä ideana. Opiskelijalle kun on periaatteessa ihan sama, missä hän on kirjoilla. Toisaalta harva tietää vielä opiskelemaan lähtiessään, mistä valmistuttua löytää itsensä.
Moukarinheittäjänä tunnettu Minna Koitijärvi on pitänyt kirjansa Kärsämäellä, vaikka vaihtoikin urheiluseuraa Kärsämäen Katajasta Oulun Pyrintöön.
Bussilipuissa häviää
Bio- ja elintarviketekniikan opiskelun viime syksynä aloittanut Heidi Koski vaihtoi kirjansa Vantaalle paikallisliikenteen linja-autotaksan alennuskäytännön vuoksi. "Ellen olisi tehnyt näin, en olisi saanut opiskelija-alennusta. Jos Kärsämäki alkaa maksaa 200 euron stipendiä, voisin vaihtaa kirjani takaisin Kärsämäelle".
Opiskelijalla on kaksi käytännön hyötyä vaihtaa kotipaikaksi opiskelupaikkakunta. Toinen liittyy kaupunkien julkisen liikenteen taksojen alennuksiin, toinen opiskelijapaikkakuntien kesätyöpaikkoihin. Kaupungin kesätöihin kun ei ole asiaa muilla kuin omilla kaupunkilaisilla.
"Kämppis Kärsämäeltä vaihtoi kirjat juuri kesätyöpaikan hakemisen vuoksi. Hän ei olisi voinut edes hakea paikkaa, ellei olisi ollut oululainen. Tosin hän ei päässyt kaupungille töihin", Minna Koitijärvi sanoo.
Syksyn muoti-ilmiö
Minna Koitijärvi kertoo monen opiskelukaverinsa pysyneen kuitenkin kirjoilla kotikunnassa. "Joskus on kirottu bussikorttia, mutta sen vuoksi ei ole jaksettu vaihtaa kuntaa."
Näin siitä huolimatta, että on joutunut maksamaan Oulun bussimatkoista kaupungissa kirjoilla olevia enemmän. Tappio on ollut 10 euroa kuukaudessa. Jos opiskelijastipendi on 200 euroa vuodessa, mistä on ollut puhe, matematiikan opiskelija laskee, että siitä jää jotain muuhunkin kuin bussilipun erotukseen.
Väkikadosta kärsivät kunnat käyttävät monenlaisia houkuttimia uusien asukkaiden saamiseksi tai nyttemmin yhä selvemmin vanhojen asukkaiden pitämiseksi paikkakunnalla. Tunnetuimpia konsteja ovat markan tontit, joita on tarjottu omakotirakentajille.
Kun yksi on tarjonnut, pian tarjoavat naapuritkin eikä tilanne ole siitä kummemmaksi muuttunut. Mitään suurta ryntäystä tonttikaupoilla ei tieten ole saavutettu juuri missään. Määräaikaiset, lyhytaikaiset kampanjat ovat venähtäneet vuosien pituiseksi alennusmyynniksi.
Opiskelijastipendit näyttävät olevan tämän syksyn muoti-ilmiö. Koko valtakunnassa ne ovat Kuntaliiton tietojen mukaan vielä harvinaisuus, mutta tekevät kilvan tuloa etenkin Pohjanmaan väkikatoalueille, missä on tupattu kokeilla kaikkia keinoja ihmisten pitelemiseksi.
Ennen 1990-luvun lamaa moni kunta maksoi muualla töissä käyville asukkailleen matkakorvauksia toivossa, etteivät ihmiset muuttaisi työn perässä pois paikkakunnalta. Lama-aikana etu karsittiin. Matkakorvausten myönteisistä vaikutuksista ei juuri ole huudeltu.
Kärsämäki ottaa käyttöön myös työmatkakorvauksen, jonka paikkakunta säästi pois 1990-luvulla. Minna Koitijärven isä Viljo Koitijärvi, joka tekee putkiasennustöitä teollisuudelle eri puolilla Suomea ja ulkomailla, arvioi tukirahan merkitsevän jotain niille, jotka käyvät työssä lähialueilla.
"Minun työssäni on ihan sama, missä asuu", Viljo Koitijärvi toteaa.
Sijoitus kannattaa
Kovin suuresta uhrauksesta ei ole kyse pienen ja köyhän Kärsämäen kunnan opiskelija- ja työssäkäyvien tukirahoissa. Kunnan ensi vuoden tulo- ja menoarvioon on varattu 5 000 euroa kumpaankin tukeen.
Miten rahat jaetaan ja kuinka paljon kukin saa, on vielä auki. Periaatteet päätetään kunnanhallituksen kokouksessa heti vuoden alussa.
Kunnansihteeri Helvi Rautiainen kertoo, ettei edes potentiaalista hakijoiden määrää ole kartoitettu. Hän myöntää, että työssäkäyvien matkatuen ideana on pitää kunnassa ne, joiden katsotaan olevan vaarassa muuttaa muualle.
Miksi sitten pitää ihmisiä kiinni kynsin hampain? Syy on yksinkertainen: jokainen menetetty ihminen vie paitsi verotuloja myös valtionosuuksia. Kunnan päättäjien painajainen on työssäkäyvän monilapsisen perheen lähtö. Tällöin ropisevat sekä verotulot että suurimmat valtionosuudet.
Siihen nähden parinsadan euron sijoitus opiskelijaan on hyvä. Sijoitettu pääoma tulee takaisin ainakin viisinkertaisena.