Karri Kiven pe­laa­ja­ura päättyi ke­vääl­lä 2001 Oulun Kär­pis­sä, 2002 hän aloitti val­men­ta­ja­na: "Ekasta päi­väs­tä lähtien val­men­ta­mi­nen tuntui omalta hom­mal­ta"

Karri Kiven mukaan valmentajana toimiminen on jatkuvaa uuden hakemista. – Tulee uusia kokemuksia, peli menee eteenpäin, ihmiset ympärillä vaihtuvat ja yhteiskuntakin muuttuu.

Kuva: Kalle Parkkinen

Puolustajana operoinut Karri Kivi pelasi kymmenen kautta SM-liigassa, yhden kauden Ruotsin pääsarjassa ja kaksi kautta kotimaisessa divarissa. 

Ura päättyi keväällä 2001 Oulun Kärpissä, jota Kivi oli ollut nostamassa takaisin pääsarjaan. Tuossa vaiheessa hän muutti perheineen Oulusta Poriin. Kivi remontoi taloa, kävi katsomassa Ässien pelejä ja mietti, mitä alkaisi tehdä työkseen.

Keväällä 2002 Ässien toimitusjohtaja Antti Heikkilä soitti Kivelle ja kysyi, lähtisikö tämä liigajoukkueen kakkosvalmentajaksi.

– Vastasin hänelle ”no en varmaan lähde”, en ollut ajatellut valmentajan hommia yhtään. Olin tuolloin Porin keskustassa, kävelin lähellä olleeseen Ässien toimistoon, ja sanoin Heikkilälle ”tuun mä”. Noin mieli muuttui muutamassa minuutissa, naurahtaa Kivi.

– Ekasta päivästä lähtien valmentaminen tuntui omalta hommalta. Pelaajana kipinä oli loppunut, mutta valmentaminen tarjosi toiseksi parhaan vaihtoehdon olla jääkiekon kanssa tekemisissä. Menin saman tien myös valmentajakoulutukseen.

Vuonna 2004 Kivi teki merkittävän oivalluksen valmennuskurssilla, johon osallistui eri alojen edustajia.

– Kurssin vetäjä Mika Kuusisto väitti painokkaasti, että mestaruus on aina mahdollinen. Minä puolestani väitin kivenkovaan, että ei ole, jos asiat ovat keskeneräisiä.

– Kun ajoin Yyterissä pidetyltä kurssilta kotiin, mietin ”niin, miksei se olisi mahdollista”. Tuo on tänäkin päivänä ohjenuorani valmentajana. Keväällä 2006 Ässät voitti SM-liigassa hopeaa liigan pienimmällä budjetilla.

Uransa alkuvuodet Kivi toimi liigassa kakkosvalmentajana sekä päävalmentajana nuorissa ja ykkösdivarissa. Ässien ykkösvalmentajana hän aloitti kesällä 2011, ja kaudella 2012–13 joukkue voitti Suomen mestaruuden. Tämän jälkeen Kivi siirtyi päävalmentajaksi Suomen nuorten maajoukkueeseen, joka otti hänen johdollaan kultaa vuoden 2014 MM-kisoissa.

Kivi toteaa olleensa jo pelaajana analyyttinen. Peliuran aikana Kivellä oli noin 15 eri valmentajaa, joiden hyvistä puolista hän on ottanut vaikutteita omaan valmentamiseensa.

– Tärkeintä on valmentaa oman persoonan kautta. On tehtävä asioita, jotka tuntuvat itsestä oikeilta. Tulee uusia kokemuksia, peli menee eteenpäin, ihmiset ympärillä vaihtuvat ja yhteiskuntakin muuttuu. Valmentajana toimiminen on jatkuvaa uuden hakemista.

Urheilupiireissä on sanonta ”on kahdenlaisia valmentajia: sellaisia, jotka ovat saaneet potkut ja sellaisia, jotka tulevat saamaan potkut”. Myös Kivi on saanut tästä osansa. Vuonna 2014 hän toimi KHL-joukkue Traktor Tsheljabinskin valmentajana runsaan puolen vuoden ajan. Tampereen Ilveksen luotsina Kivi oli runsaan kolmen kauden ajan. Menossa oleva kausi alkoi Ilvekseltä vaisusti ja Kivi irtisanottiin tehtävästään viime syyskuussa.

– En tällaisista asioista murehdi hallille mennessäni. Kun asiat menevät päin seiniä tai kun asiat loppuvat, itsensä pitää kerätä. Kellään valmentajalla homma ei ole koko ajan ratiritirallaa. Ja jos menestyt, tehtävät tulevat koko ajan vaativimmiksi.

Tällä hetkellä Kivellä ei ole valmennuspestiä.

– Jos joku soittaa, niin soittaa. Nämä pestit eivät ole työpaikkoja, joita haetaan. Käytännössähän valmentaminen on elämäntapa. Kun se alkaa tuntua työltä, silloin kannattaa lopettaa.