Kärsimys on yksi pääsiäisen teemoista. Kärppien päävalmentajan Hannu Aravirran kärsimys alkoi maanantain iltauutisten aikaan Lahdessa, kun Pelicans vei viimeisen puolivälieräottelun nimiinsä.
Öinen 507 kilometrin bussimatka pitkin nelostietä Ouluun tarjosi aikaa jossitteluun. Kärppien paluu mitalipeleihin oli enemmän kuin lähellä, mutta Pelicans riisti palkinnon nenän alta. Viekkaasti ja röyhkeästi.
Keskiviikkona Aravirran, 59, katse oli jo tulevassa.
”Voin naulata ensi kauden tavoitteen spontaanisti tässä ja nyt. Eikä siitä tarvitse puhua seurajohdon tai pelaajien kanssa. Mitalipeleihin, se on kaikille itsestäänselvyys. Nälkää jäi niin paljon.”
Aravirran aika Kärpissä alkoi marraskuussa 2010. Tuolloin seura oli kaoottisessa tilassa. Uskottavuutta on rakennettu uusiksi pala palalta. Päättyneen kauden perusteella suunta on oikea.
”Enää ei poukkoilla, toiminnassa on selkeä juoni. Jos loukkaantumissumaa ei oteta lukuun, oli kausi stabiili. Juna meni hyvin eteenpäin”, Aravirta luonnehti.
”Meidän pitää ottaa mallia viimeisen pelin viimeisestä vitosesta, siitä energiasta. Tiedämme, että runkosarjarutiinin yläpuolella on vielä kapasiteettia.”