Oman joukkueen jäähy etenkin pudotuspelivaiheessa nostaa aina kylmän hien kannattajien iholle. Yhden totuuden mukaan kevään tiukat pelit ratkaistaan juuri erikoistilanteissa.
Tämän kevään pudotuspeleissä kärppäjäähy on ollut lähinnä tehtaan takuu siitä, ettei vastustaja tee maalia seuraavan kahden minuutin aikana. Pikkupetojen alivoimapeli on ollut pudotuspeleissä järkyttävän kovalla tasolla.
Kärpät on pelannut pudotuspelien aikana liigatilastojen mukaan 68 kertaa miesvajaalla. Ainoastaan kolme kertaa koko kevään aikana vastustaja on onnistunut tekemään ylivoimalla maalin. Kärpät on puolestaan onnistunut kahdesti alivoimalla. Ero päästetyissä ja tehdyissä alivoimamaaleissa on tasan yksi osuma.
Vastustajat tarvitsevat yli puoli tuntia ylivoimaa tehdäkseen yhden maalin Kärppien nuottaan. Kärpät on ollut pudotuspeleissä peräti seitsemän kertaa myös kahden miehen alivoimalla. Ainoastaan kerran vastustaja on onnistunut tekemään maalin.
Oululaiset ovatkin alivoimatilastossa aivan omilla lukemillaan.
Kärppien alivoimasta vastaa apuvalmentaja Toni Sihvonen, joka peri pestin Mikko Mannerilta hänen siirryttyä päävalmentajaksi. Sihvonen on organisoinut alivoimapelin mestarin elkein.
– No ehkä tuo mestari-titteli on turhan voimakas. Manner huolehti alivoimasta Lauri Marjamäen aikakaudella ja sain olla siinä opissa. Kyllä tässä parin jättiläisen harteilla ollaan, Sihvonen nöyristelee.
Tapparalla ylivoiman erikoisosaamista
Alivoima alkaa aina aloituksesta. Jos oma joukkue voittaa aloituksen, tilanne johtaa usein purkukiekkoon. Jos ei, jatketaan vastustajaa paineistamalla. Se johtaa taas joko purkuun tai sitten vastustaja saa pakkopelin pyörimään.
– Pakkopelin aikana on muutama iso periaate, joita aina noudatetaan. Niitä hieman viilaillaan vastustajan mukaan. Jos häirintä tuottaa kiekonpurun, niin sen jälkeen keskitytään hyökkäyksen vastaanottoon, Sihvonen avaa.
Huomioitavia asioita pakkopelin aikana ovat erityisesti vastustajien kätisyydet, kuka on pelintekijä ja kuka taas laukaisu-uhka. Oman alueen täyttö ja paineistus ovat alivoimalla avainroolissa, kun vastustaja vasta tuo kiekkoa hyökkäysalueelle.
– Pelin aikana pyritään huomioimaan välittömästi vastustajan ylivoiman muutokset ja reagoimaan niihin oikein, Sihvonen jatkaa.
Tappara on ollut aina laadukas ylivoimajoukkue. Tamperelaisten riveistä löytyy paljon taitavia pelaajia. Kärpät on onnistunut tylsyttämään Tapparankin pakkopeliterän. Tamperelaiset eivät ole tehneet ainuttakaan ylivoimamaalia finaaleissa.
– Heiltä löytyy siihen kuitenkin erikoisosaamista. Siellä on Jan-Mikael Järvinen ja Kristian Kuusela taitavina syöttäjinä pelintekijöinä. Viivasta pitää ottaa Otso Rantakari pois ja Jukka Peltola on keskellä vahva tekijä, vaikka hänkin on nyt pelannut pelintekijän paikalla, Sihvonen analysoi.
Rohkeutta ja uhrautuvaa asennetta vaaditaan
Sihvonen tutkii jokaisen pelin jälkeen vastustajan ylivoiman ja oman alivoiman toimivuuden. Analyysin jälkeen tehdään tarvittavat hienosäädöt omaan pelaamiseen. Samalla tavalla vastustaja tarkkailee Kärppien erikoistilannepelaamista ja yrittää löytää ratkaisuja sen murtamiseen.
– Ennen pelejä pidämme alivoimapalaverin. Tykkään kysellä pelaajilta heidän näkemyksiään, mutta sitä voisi tehdä vielä varmasti vielä enemmänkin. Sieltä tulee monesti hyviä näkemyksiä.
Hyvä alivoimapeli vaatii luonnollisesti siihen sopivat pelaajat. Kärpistä heitä löytyy paljon. Sihvonen nostaa esimerkeiksi puolustajista Lasse Kukkosen ja Jani Hakanpään, hyökkääjistä Juha Koiviston.
– Hyvä alivoimapelaaja on viilipyttymäinen, jolle on kokemuksen kautta tullut jo pelinlukutaito. Alivoima jos joku vaatii myös kurinalaisuutta. Näiden lisäksi pitää löytyä uhrautuva asenne ja rohkeus. Pitää olla valmis syömään kiekot, Sihvonen päättää.
