Pietari "Oleee, olee, olee, olee...", raikuu tahdikas taistelulaulu, vaikka Jääpalatsin ovet eivät vielä ole auenneet. Mustakeltainen faniarmeija on virittänyt itsensä hurmoshenkiseen tunnetilaan.
Heitä on useita kymmeniä, ja takana on monta sataa nieltyä kilometriä pitkin Suomea ja Venäjää. Turvamiehet liikehtivät levottomasti ja asettavat mellakkakypärät päähänsä.
Ovet vihdoin aukaistaan, ja kärppäfanit vyöryvät sisään kuin hyökyaalto.
"Tänne, tänne. Otetaan ryhmäkuva portailla", yksi joukosta huutaa.
Mökä on korvia särkevää. Sekalainen seurakunta virittää laulun, jossa vilahtelevat lauseet "me ei olla koskaan hiljaa, poika viedään Raksilaan, ja tietenkin ollaan selvin päin".
Ja miksipäs laulaa nuotilleen, kun vieressäkin on tilaa...
Ohi kävelee kaksi - siis vain kaksi - Sparta Prahan kannattajaa, jotka luimistellen ja päätään pyöritellen taivastelevat kärppäfanien touhuja. Kaikkiaan Pietarissa on 300-400 kärppäfania eri puolelta Suomea. Suurin osa täyttää perinteisen jääkiekkokannattajan kriteerit; hän on 30-50-vuotias mies, jolla ei ole sormusta vasemmassa nimettömässä.
Virkistävän poikkeuksen tähän sekamelskaan tekee tyrnäväläinen Juntusen perhe, johon kuuluvat isä-Martti, äiti-Anne ja kolme viehättävää tytärtä; Sofia, Iida ja Laura.
"Pane siihen juttuun, että me olemme Temmekseltä, vaikka kuntaliitos on tehty", Martti opastaa.
Martti on käynyt Pietarissa jo kaksi kertaa aikaisemmin, ja Annekin kerran. Lapsille matka on ollut suuri seikkailu - kuin hyppäys ihmemaahan.
"Onhan tämä ollut lapsille ainutlaatuinen kokemus. Oli mahtavaa matkustaa tänne joukkueen kanssa samalla lennolla", puhemiehenä toimiva Martti jatkaa.
Martti onkin tarjonnut vaimolleen ja lapsilleen luksusta, joka on jo nyt unohtumaton kokemus.
"Jotkut käyvät Thaimaassa, mutta siellä ei pelata jääkiekkoa", Martti asettelee matkakohteita tärkeysjärjestykseen.
Jääkiekkomatkailu ei ole halpaa lystiä - etenkin, kun matkaa taittaa lentokoneella.
"Ei taida neljään tonniin pysähtyä", perheen isä pohtii matkabudjettia.
Ainakin Martille Kärpät on elämää suurempi instituutio.
"Jos Kärpät pelaisi kuussa, lähtisin perässä katsomaan, mikä siellä on meininki", Martti virnistää onnellisena.
Ja tuon hymyn aitoutta ei voi asettaa kyseenalaiseksi.