Mitä yhteistä on Tomas Vokounilla, Marek Zidlickyllä, Toni Lydmanilla, Olli Jokisella, Lasse Pirjetällä ja Jarkko Ruudulla?
Näiden kuuden NHL-statusta kantavan pelaajan ansiosta HIFK:lla oli tällä kaudella liigahistorian kallein joukkue. Tämä sekstetin yhteenlaskettu tilipussi on - tai oli - yli miljoona euroa.
Yhteistä on myös se, että he kaikki joutuvat odottamaan seuraavaa tosi ottelua yli kuukauden eli Itävallassa 30. päivänä huhtikuuta alkavia MM-kisoja. He kaikki ovat maajoukkuetason pelaajia, mutta seurajoukkueessaan he eivät pystyneet näyttämään johtajuutta.
Näin ollen osa heistä kutsutaan maajoukkueeseen mukaan, osa ei. Suurinta osaa ei.
No, mitä yhteistä on Juha Junnolla ja Pentti Matikaisella? Molemmat ovat liigaseuran toimitusjohtajia, mutta siihen yhtäläisyydet loppuvatkin.
Matikainen pelasi uhkapeliä törsäten paniikissa ja epätoivoissaan HIFK:n rahat turhuuteen, kun taas Junno vannoo maltillisen, pitkäjänteisen ja omiin junioreihin tukeutuvan pelaajapolitiikan nimeen.
Suuri ero on myös siinä, että Junnon jakkara ei heilu. Ja myös se, että Kärppien pelit tänä keväänä vielä jatkuvat.
Mitä yhteistä on Viktor Ujcikilla ja Petr Tenkratilla?
Voisi kuvitella, että he ovat Kärppien kalleimmat pelaajat, mutta he ovat tilinsä ansainneet. Kun liigamitaleita ratkotaan seuraavan kolmen viikon aikana, polttopisteeseen nousevat juuri nämä kaksi.
Heidän ei kuitenkaan tarvitse olla yksin. Kärppien paketti on tällä hetkellä erittäin hyvin kasassa. Peli kulkee kuin ajatus, ja niin hyökkäys- kuin puolustuspäässä riittää taitoa ja osaamista. Ratkaisijaksi voi nousta oikeastaan aivan kuka tahansa - jopa nelosketjun nöyrät puurtajat.
Paketin täydentää huippumaalivahti Niklas Bäckström.
Kärppien seuraava vastustaja löytyy parivaljakosta TPS - Lukko. Kärppien kannalta ei ole oikeastaan mitään väliä, kumpi näistä länsirannikon joukkueista tulee vastaan, koska vierasmatka taitetaan joka tapauksessa tilauskoneella.
Lukko on näistä kahdesta fyysisempi joukkue, joka osaa myös tyypillisen play off-kiekon; repimisen, roikkumisen, vääntämisen - ja voittamisen. Niin ikään Lukon maalivahti Dwayne Roloson on huippuluokkaa.
TPS puolestaan nousee ja kaatuu Saku Koivun mukana. Päinvastoin kuin Lukolla, TPS:llä ei ole tolppien välissä niin pitävää muuria, vaikka Teemu Lassila hyvä maalivahti onkin.
Pitkänäperjantaina selvisi myös se, että hattutempun kunniaksi ei kannata heitellä kaukaloon lippalakkia - ei ainakaan Oulussa. Siitä nimittäin voi joutua vaikeuksiin, kuten se eräs nuori mies, joka joutui neljän vahvan ja järjestyssääntöä prikulleen noudattaneen ryppyotsaisen järjestysmiehen kantamaksi.
Fania ei heitetty ulos, mutta hän käveli sinne lopulta itse. Sitä ennen tältä kannattajalta otettiin ylös henkilötiedot, jos vaikka olisi käynyt niin, että hänen heittämänsä lakki olisi aiheuttanut kaukalossa vaaratilanteen tai jopa onnettomuuden.
Joidenkin muiden kaupunkien, maiden ja liigojen kulttuureissa hattutempun juhlistaminen lippalakilla on kuulunut iät ja ajat kaikkien hyväksymiin tapoihin. Se on yksi palanen suurta showta.
Kun sitten ottelun päätteeksi jäälle lensi sadoittain rantapalloja, tämä episodi täytti viimeistä piirtoa myöten sen näkemyksen, jonka kaikki järkkäritkin hyväksyvät.
Ketkä ne pallot sitten keräsivät? Järkkärit tietenkin.
JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.fi