Juhamatti Aaltosen maalin jälkeinen riemu Raksilassa lauantai-iltana oli vertaansa vailla. Mukaan mahtui pakahduttavaa onnea, helpotusta ja liikutustakin. Suomen mestaruus jääkiekossa ei tule itsekseen. Seitsemänteen otteluun edennyt finaalisarja olisi voinut aivan hyvin päättyä toisinkin. Jokainen seitsemästä ottelusta päättyi vain maalin erolla voittajalle.
Kärppien osoittamasta asenteesta voi ottaa oppia muuallakin yhteiskunnassa. Mestaruus oli jo lipumassa Tampereelle, kun Tappara johti ottelusarjaa 3-1. Kun osaaminen, tahto ja itseluottamus riittävät, mitä vain voi saada aikaan. Ei ole olemassa toivotonta tilannetta. Millaisesta ahdingosta tahansa voi nousta.
Ja juuri siksi Kärppien voitto tuntuu niin makealta. Se on työvoitto, se on ansaittu voitto.
Oululle ja miksei laajemminkin koko Pohjois-Suomelle on hyödyllistä katsoa vähän tarkemmin Kärppien kautta 2013–14. Talouslaman ja rakennemuutoksen riivaamassa maassa, ja aivan erityisesti Oulun kohdalla Nokian haaksirikon jälkimainingeissa, yleinen tunnelma on ollut aika lailla apea. Pessimismi on pyrkinyt pintaan. Niitäkin ääniä kuuluu, joiden mukaan Suomen kukoistuksen aika on peruuttamattomasti takana.
Niin onkin, jos niin antaa tapahtua. Kärpät olisi hyvinkin voineet 3–1-tappioasemassa hellittää. Ei hopea ole lainkaan huono saavutus näinkin kovatasoisessa mestaruussarjassa.
Mutta eivät taipuneet. Halu voittaa säilyi.
Kärpät ansaitsee lämpimien onnittelujen lisäksi suuret kiitokset. Joukkueen menestys virkistää koko seutukuntaa. Olkoon Raksilan lauantai-ilta todiste siitä, että kovasta työstä saa palkinnon. Muuallakin kuin kiekkokaukalossa.
Pääkirjoitus