Suuri kysymys on, mikä saa nuoren tshekki- tai slovakkikiekkoilijan lähtemään kauas Suomeen. Iäkkäämpien tähtien motiivit on helpompi ymmärtää. Kärppien edustusjoukkueessa 2000-luvulla pelanneet tshekit ovat kuitanneet Oulussa yli 200 000 euron vuosipalkan. Mutta Kärppien junioreissa tai naisten joukkueessa raha ei liiku.
"Lähtö Ouluun oli spontaani juttu. Tietysti mietin Oulun sijaintia. Paikka oli aika kaukana kaikesta. Mutta olin kuullut Kärpistä vain hyvää. Seuralla on hyvä maine. Ajattelin, että Oulussa voin kehittyä -- ja niin on käynyt", Kärppien A-juniorien puolustaja Boris Gazur tiivistää.
Gazurin sanat ovat Oulun Kärpät 46 ry:n toiminnanjohtajalle Harri Aholle mieluista kuultavaa. Ulkomaalaispelaajien hyvinvointi on seuralle kunnia-asia. Kärppien naisten joukkueen vahvistus Michaela Matejova esimerkiksi asui syyskauden Ahon perheen kodissa.
"Jääkiekon kieli on kaikilla yhteinen. Haastavin juttu tulokkaille on jäähalliympäristön ulkopuolinen maailma. Siellä kielitaito ei aina riitä asioiden hoitamiseen", Aho tietää.
Gazurin ja Matejovan rohkeus on tehnyt Ahoon suuren vaikutuksen.
"Jos Borista ajattelee, niin aika ummikkona hän tänne tuli. Ja nyt hän puhuu jo englantia ja suomea. Hieno homma."
Muuttoliike Oulun ja Tshekin välillä on kaksisuuntaista. Ville Mäkelä, Ville Kurikka ja Gazurin ex-kämppäkaveri Arttu Piirainen liittyivät viime kesänä Tshekin kolmanneksi ylimmällä sarjatasolla pelaavan KLH Vajgar Jindrichuv Hradecin vahvuuteen. Oulun Kärpät Oy omistaa tshekkiseurasta 10 prosentin siivun.
"Hyvin pojat ovat siellä pärjänneet. Mäkelä jopa johtaa seuran sisäistä maalipörssiä. Joulutauolla pojat kävivät täällä vain hakemassa mailoja ja lähtivät takaisin", Aho naurahtaa.