Qstock: Korona johti viiteen pe­ruu­tuk­seen lop­puun­myy­dys­sä ta­pah­tu­mas­sa

Kärp­pien hil­jai­set san­ka­rit jak­sa­vat parsia Kuk­ko­sen viime vuo­si­tu­han­nen va­rus­tei­ta päi­väs­tä toiseen

Kärppien huoltajat joutuvat painimaan päivittäin erilaisten pienten arkiongelmien parissa. Osa pelaajista saattaa olla hyvinkin vaativia sen suhteen, minkälaista hienosäätöä he haluavat varusteilleen.

Yksi Kärppien huoltajien murheenkryyneistä on Lasse Kukkosen hartiasuojat, jotka ovat peräisin 90-luvulta.
Yksi Kärppien huoltajien murheenkryyneistä on Lasse Kukkosen hartiasuojat, jotka ovat peräisin 90-luvulta.
Kuva: Teija Soini

Pohjolan Matkojen sinikeltainen linja-auto kiipesi keskiviikkona jälleen kerran aamuvarhaisella Kainuuntien rampista moottoritielle Kärppien varustelasti ja huoltaja Aki Karjalainen kyydissään. Suuntana oli Helsinki ja torstaina pelattava toinen välieräottelu Kärppien ja Helsingin IFK:n välillä.

Aamupäivällä Raksilassa Kärppien harjoitusten aikana päivysti huoltotiimin toinen jäsen, Karjalaisen taistelupari Arto Pekkala, joka matkusti pelaajien ja valmennuksen kanssa pääkaupunkiin Finnairin sinivalkoisin siivin iltapäivällä.

– Minä olen siellä, missä poikien kamatkin ovat. Jos ne ovat lentokoneessa, niin siellä olen sitten minäkin, Pekkala sanoo, eikä kuuntelijalle jäänyt epäselväksi hänen olevan vastuussa pelikasseista, jotka kulkevat tällä kertaa pelaajien mukana lentokoneella Helsinkiin.

Iltapäivällä huoltajakaksikon tiet kohtasivat etelässä, kun Kärppien bussi oli ehtinyt luottokuski Vesa Kettusen ajamana Helsinki-Vantaan lentoasemalle joukkuetta vastaan. 

Lentoasemalta matka jatkui suoraan Nordenskiöldinkadun jäähallille.

– Joukkue lähtee siitä nopeasti reilun kilometrin päähän hotelille, mutta me jäämme Akin kanssa laittamaan kopin kuntoon, jotta aamulla kaikki on valmista, Pekkala suunnittelee.

Pelipäivänä huoltajat ovat hallilla ensimmäisenä ja lähtevät viimeisenä. Pelin aikana työnjako on selvä: Karjalainen päivystää vaihtoaitiossa, Pekkala hallin uumenissa. 

– Välittömästi pitää pystyä reagoimaan, kun tarve vaatii. Luistimien teroituksia ja hanskojen ruuvaamista se lähinnä on. Joskus pitää korjailla hartiasuojia, kun pojat repivät pelin aikana toisiaan, Pekkala listaa yleisimmin eteen tulevia huoltotoimenpiteitä.

Öinen nelostie tuttuakin tutumpi

Torstain välieräpelin jälkeen joukkue poistuu nopeasti kohti lentokenttää ja puolen yön aikaan lähtevää Oulun konetta.

Kotimatkalle Pekkala vaihtaa lentokoneen linja-autoon ja liittyy bussikuski Kettusen ja Karjalaisen seuraan öiselle moottorimarssille kohti Oulua. Syykin on selvä, kun muistetaan mistä Pekkala oli vastuussa.

– Pelikassit eivät mahdu tuohon yökoneeseen, joten minäkin tulen bussilla kotiin.

Oulussa sarastaa jo aamu, kun Kärppien linja-auto kaartaa varhain perjantaina Raksilan jäähallin pihaan. Pelaajat ovat nukkuneet jo tuntikausia omissa sängyissään, kun huoltajat kantavat bussikuski Kettusen kanssa varusteet kotihallin uumeniin.

Hetken päästähän pelaajat ovat jo taas hallilla.

– Pudotuspelien aikaan olemme töissä käytännössä jatkuvasti aamusta iltaan. Tämä on siitä huolimatta kauden parasta aikaa, Pekkala sanoo monivuotisen kokemuksen tuomalla syvällä rintaäänellä.

Kymmenien tuhansien kilometrien urakka

Runkosarjan aikana Kärppien bussin mittariin tulee noin 30 000 kilometriä. Pudotuspelikevään pituudesta riippuu, paljonko siihen tulee lisäkilometrejä, mutta nelostie tulee kauden aikana joka tapauksessa tutuksi. 

Yhdelle pelireissulle lähtee noin tuhat kiloa tavaraa. Erilaisia työkaluja, pelivarusteet, teroituskoneet, mailat, erkkarit, sukkateipit, juomapullot, varavisiirit... Lista on lähes loputon.

Liigassa isäntäjoukkue huolehtii yhteisellä sopimuksella vierailleen aina pyyhkeet ja kahvinkeittovälineet, joten niitä ei sentään tarvitse kuljettaa mukana.

– Teippiäkin löytyy, mutta ei se aina kelpaa, Pekkala naurahtaa.

Huoltajien arvostus tapissa

Joukkueen keskuudessa huoltajat ovat erittäin arvostettuja joukkueen jäseniä. Huoltajien ja pelaajien suhteesta muodostuu usein hyvinkin erilainen kuin pelaajien ja valmentajien suhteesta.

– Läheinen ja lämmin, Pekkala kuvailee välejään pelaajiin.

Moni pelaaja on sanonut voivansa jakaa joukkueensa huoltajien kanssa monet siviilielämän ilot ja murheet. 

– Heidän merkitys joukkueelle on ääretön. Äijät painavat pitkää päivää, jotta me saamme tulla valmiiseen pöytään, Kärppien kapteeni Lasse Kukkonen kehuu.

– Välillä harmittaa, kun pitäisi pystyä näyttämään vielä enemmän kuinka paljon arvostan heidän työtään. Noilla äijillä ei huonoja päiviä ole, Kärppien maalivahti Jussi Rynnäs sanoo.

– Jos me pelaajat olisimme omassa hommassamme yhtä hyviä kuin huoltajat omassaan, niin olisimme voittamattomia, Rynnäs jatkaa. 

Kukkosen viime vuosituhannen hartiasuojat työllistävät

Huoltajat joutuvat painimaan päivittäin erilaisten pienten arkiongelmien parissa. Osa pelaajista saattaa olla hyvinkin vaativia sen suhteen, minkälaista hienosäätöä he haluavat varusteilleen.

Osa taas pelaa niin vanhoilla ja kuluneilla varusteilla, että huolto saa raapia usein päätään miettiessään miten ne pidetään kasassa. Kärpissä yksi murheenkryyni on Kukkosen hartiasuojat.

– Ne ovat B-junnuista 90-luvulta. Varsinainen suojaava osa niissä on alkuperäinen, mutta kaikki muu on rakennettu siihen ympärille uudestaan. Meidän huoltajat ovat sellaisia taikureita, että osaavat kasata ne aina uudestaan, Kukkonen kehuu.

Kapteenin hartiasuojien parsija Pekkala puhaltelee ja sanoo, että Kukkoselle on ehdotettu monta kertaa uusien hankkimista. Kärppäkapteeni ei ole kuitenkaan ajatukselle lämmennyt.

– Olen hakenut ne pari kertaa roskista takaisin. Ne istuvat hyvin ja suojaavatkin vielä, Kukkonen puolustelee.