Tornio-Oulu Jännitys - siinä on täydellinen tekosyy. Torniosta starttaavan lätkäbussin kuusikymmenpäinen kansa inahtaa vaivalloisesti, kun kuljettaja Hannu Alamäki pyytää ääninäytettä huoltoaseman pihalla kello 16.
Totuus on se, ettei suomalainen hihku, iloitse, naura tai juhli käskystä - siis ilman viinaa. Ja tässä bussissa on vessan puuttuessa tarjoilukielto, jota rikotaan vain muutaman tukahdutetun hiiren aivastuksen verran. Eikä silloinkaan taskulämmin olut läiky Scania Flyer 520:n lattiamatoille.
Keulalla kättä kärppälippaan lyö Alamäki, joka jaksaa hämmästyttää satunnaista matkaajaa. Vaikka bussiin nousee monenmoista jääkiekkofania, Alamäki tietää naamasta tai puolesta sanasta, kuka laivaan astuu. Ja kun näitä busseja liikahtaa Ylimäen liikenteen piikkiin neljä kappaletta ja 228 matkustajaa.
Siltikin puolet halukkaista jäi Perämeren rannalle ruikuttamaan.
Pois se silti mielestä, että lätkäbussissa olisi tylsää. Tai ihmiset vakavia. Höpsistä töppöseen ja töppösen suu kiinni! Lappilaiset kyllä louskuttavat leukojaan ja hersyttävät huuliaan.
"Kyllä minulla on ollut fiksuja kyytiläisiä", Alamäki kehuu.
Hän on ajanut jo Kärppien parista divarivuodesta asti lätkäbussia, joka on liikahtanut Torniosta jokaiseen runko- tai loppusarjan otteluun. Tätä ennen Alamäki kyyditsi tuttujaan - Alamäki on sinut kaikkien kyytiläisten kanssa - Luulajaan paikallisen pääsarjan otteluihin.
"Kyllä meillä on fiksu kuski", rehelliset Lapin miehet vastaavat.
Kurkistetaanpa syvämmälle bussiin.
Toinen mestaruuslippis
amana vuonna?
Torniolaiset Rami Myllykoski ja Petteri Ponkala läiskivät korttia etupenkissä. Pelipöytää ei ole, mutta siitä huolimatta nuorukaiset väittävät pelaavansa rahasta Texas hold 'em -peliä.
"Pakasta otettiin ensimmäisenä jokerit pois", Ponkala huijaa, sillä ainakin yhdessä kädessä kuutosparia oli ryyditetty jokerilla.
Nuorten miesten kärppäkäsi on neljä kuningasta. Tietenkin.
Myllykoski on petojen sukua, sillä hänen isoveljensä Joni Myllykoski löi suojiaan kiekon eteen Hokin Mestis-joukkueessa niin hyvin, että Aimo-isän päähän lätkäistiin mestaruuslippis.
Toista lippistä puskee - keltamustaa, mutta tällä kertaa Aimon, TIHC:n bussikuskin, pitää ostaa se itse.
Kun Kärpät ratkaisi SM-kultaa Helsingissä vuonna 2005, Rami Myllykoski ehti napsaista puolen tunnin aamutirsat kotona ennen koulupulpetissa torkkumista.
750 kilometriä vaatii veronsa.
Veli Sinkkonen Henry-poikineen karautti Haaparannalta lätkäbussin kyytiin. Henry pääsi takaa istumaan kolmanteen riviin mahdollisen pahoinvoinnin pelossa.
Hannu Alamäki kantaa asiakkaistaan huolen.
"Palvelu pelaa. Haetaan vaikka kotoa kyytiin", Veli Sinkkonen vakuuttaa.
"Mullekin se soitti eilen ja huolehti, että tulen varmasti mukaan", torniolainen Markku Välimaa naurahtaa.
Se soitto oli silkkaa ystävällisyyttä, mutta joinakin pimeinä syksyn arki-iltoina Alamäellä on oma lehmä ojanposkessa.
"Joskus on menty aivan liian pienellä porukalla", Hannu Alamäki myöntää.
Mutta silti on menty.
Niin mennään jälleen lauantaina, vain 70 euron sopuhintaan. Sisältää lipun.
Tai olisi menty.
Jos lehmällä olisi siivet, niin Tornion lätkäbussikin lentäisi Hjalliksen areenalle.