"Hyvinhän tämä istuu, vaikka viime keväänä tuli kolmessa viikossa tuli heti viisi kiloa lisää", juttelee Sakari Palsola, joka mittailee päälleen uutta työpukua - klubitakkia, jonka rinnassa komeilee kärppälogo.
Kärppäkapteenin aktiiviura päättyi virallisesti viime huhtikuussa toisiin peräkkäisiin mestaruusjuhliin. Takana on pitkä ja maineikas ura Kärppien pelipaidassa, vaikka mittarissa on vasta 33 vuotta.
"Kroppa ei enää kestänyt rääkkiä. Nivusten ja alavatsan kanssa oli jo pitkään ongelmia, ja kaiken lisäksi marraskuussa napsahti solisluu poikki. Seitsemän viikon sairausloman aikana ehdin miettiä uran lopettamista aivan riittävästi", Palsola kelaa.
Samalla napsahti poikki myös motivaatio.
"Olen pelannut koko urani Suomessa ja nähnyt tuhanteen ja sataan kertaan samat jäähallit. Kyllä se sai jo riittää."
Uusia töitä ei pitänyt kaukaa hakea. Hän on Kärppien uusi päätoiminen yhteyspäällikkö, jonka toimenkuvaan kuuluu yhteistyösopimuksien tekoa, yhteistyötä sponsorien kanssa, markkinointia ja Kärppä-klubin isännyys kotiotteluissa.
"On aivan loistavaa, että saan jatkaa tässä tutussa organisaatiossa. Haaste on kova, ja opintiellähän tässä ollaan."
Palsola oli jo lopettamassa uraansa jo vuosi sitten, mutta kun joukkueen valmennusvastuuseen nousivat Kari Jalonen ja Mikko Haapakoski, kärppäkapteeni sai haluamansa muutoksen ja jaksoi tahkota vielä vuoden.
"Nämä herrat opettivat, että menestystä haettaessa kaikki pitää panna likoon kaukalon sisäpuolella, mutta myös sen ulkopuolella. He antoivat sen tarvittavan kipinän. Onneksi", Palsola kiittelee.
"Ja täytyy myöntää, että myös Pietarin Super Six painoi siinä vaiheessa vaakakupissa", hän lisää.
Kärppäjunan kääntäjä
Palsola on Kärppien kasvatti, joka lähti liigajäille jo 1993, kun Kärpät oli jämähtänyt divariseuraksi.
Pelaajista puhuttaessa Palsolaan henkilöityy Kärppien uuden nousun tuleminen. Hän oli ensimmäinen pelaaja, joka oli kääntämässä kärppäjunan suuntaa takaisin Pohjois-Suomeen.
Hän palasi Raumalta Ouluun tammikuun viimeisenä päivänä 1998 juuri siirtoajan umpeutumisen kynnyksellä ja antoi omalla persoonallaan merkittävän signaalin niin faneille, yhteistyökumppaneille kuin muille maailmalle pelanneille Kärppien kasvateille.
Palsola olikin nostamassa Kärppiä liigaan ja nousi itsekin valokeilaan aina A-maajoukkuetta myöten.
Ulkomaat jäivät kokematta
Palsola katselee uraansa tyytyväisin mielin, mutta yksi mielenkiintoinen kortti jäi kääntämättä: pelaaminen ulkomailla.
"Olen sitä jonkin verran jossitellut, mutta toisaalta ura päättyi Suomessa mestaruusjuhliin", Palsola tuumii.
Niinpä. Harva pelaaja saa lopettaa uransa huipulla. Palsola sai kapteenina nostaa himoitun Kanada-maljan suorille käsilleen 17. päivänä huhtikuuta 2005 kirkkaiden Areenan valojen alla.
Se ensimmäinen täyttymys tuli vuotta tätä aikaisemmin Oulussa.
"Yllättävän painava", Palsola kuvaili tuolloin hetkeä, jota voidaan pitää kaikkien liigakapteenien suurena unelmana.
Vieroitusoireet - onko niitä?
Yleensä uransa lopettaneet huippupelaajat kärsivät pitkään huomattavista vieroitusoireista, kun arkirutiinit vaihtuvat tyystin toisenlaiseen elämänpiiriin.
"Yllättävän hyvin on tähän saakka mennyt. Katsoin täällä Luulaja-ottelun pari viikkoa sitten, eikä tuntunut yhtään pahalta", Palsola naurahtaa.
Mutta.
"Kyllä ne vieroitusoireet vielä tulevat. Viimeistään 17. syyskuuta, jolloin liigassa on ensimmäinen kotiottelu", Palsola huokaa.
Palsolan esimies, Kärppien toimitusjohtaja Juha Junno on asiasta eri mieltä.
"Et kuule ehdi semmoisia miettiä. Siihen sulla on klubilla aivan liian kiire", Junno opastaa.
Uusi tehtävänkuva istuu Palsolalle kuin nenä päähän, sillä hän edustaa ihmislajissa sitä fiksumpaa puoliskoa.
Kuka tietää, että hänen pelipaitansa 39 vielä eräänä päivänä roikkuu Oulun jäähallin katossa Reijo Ruotsalaisen kymppipaidan vieressä.
Kaksi mestaruutta kapteenina on kiistatta kova meriitti.
