Syyskuun lopussa Ruotsin valtiopäivät jättävä sosialidemokraattien edustaja Paavo Vallius tekee heti kaksi varteenotettavaa tunnustusta. Koko Ruotsissa olonsa aikana hän on seurannut tiiviisti oululaista urheilua. Kärppien viime kauden otteluita hän kävi katsomassa Tampereella, missä entinen oululainen pistäytyi myös teatterissa. Syyskuun lopussa Ruotsin valtiopäivät jättävä sosialidemokraattien edustaja Paavo Vallius tekee heti kaksi varteenotettavaa tunnustusta. Koko Ruotsissa olonsa aikana hän on seurannut tiiviisti oululaista urheilua. Kärppien viime kauden otteluita hän kävi katsomassa Tampereella, missä entinen oululainen pistäytyi myös teatterissa. Oulun teatterissa hän ei ole käynyt vielä kertaakaan."Tuon aukon korjaan pikimmiten, kun pääsen löysäämään näistä valtiopäiväedustajan töistä vaalien jälkeen. On aika ottaa rennommin, koska työelämässä olen ollut yli 40 vuotta. Töihin painoin suoraan kansakoulusta."
Valliuksen työhuoneen pöydällä Tukholmassa köllöttää kaksi paksua kirjaksi nidottua mietintöä. Toinen niistä, 700-sivuinen opus sisältää selvityksen suomen kielen aseman vahvistamisesta Keski-Ruotsissa, ja toinen käsittelee saamen kielen elvyttämistä.
Kolme kautta valtiopäivillä istuneen miehen sietää olla näistä ylpeä.
"Tämä suomen kielen aseman vahvistamisesta Mälarinlaaksossa tekemämme selvitys oli todella urakka, jonka tunsi läheisekseen ja siinä sai poliitikkona vaikuttaa, jos missä. Suurkiitos mietinnön sihteerille, Liisa Syrjänen-Schaalille. Hän teki hurjan ison työn", Vallius muistaa ja jatkaa, että suomalaistaustaisia asuu Keski-Ruotsin kunnissa yli 200 000 henkeä.
"Eli täältä löytyy joka toinen kaikista Ruotsin suomalaisista. Siksi omaa hallintoaluetta pohjoisen muutamasta kunnasta pitää laajentaa Keski-Ruotsiin. Suomenkielisille on taattava oikeus omaan kieleen niin viranomaiskontakteissa, vanhustenhuollossa kuin lasten opintien alussa", Vallius painottaa.
Suomalaiset ovat Ruotsissa toistaiseksi aika näkymätön vähemmistö, huolimatta lukumäärästä ja siitä, että suomen kielellä on ollut kansallisen vähemmistökielen virallinen asema puoli vuosikymmentä.
"Yleinen tiedontaso kansallisista vähemmistöistä on saatava nousemaan, olkoonkin, että Ruotsi on kauan ollut hyvin yhtäläistävä maa. Toisaalta vähemmistöä edustavalla lapsella tulee aina olla oikeus äidinkielen opetukseen, olkoonkin vaikka ainoa koulussaan", Vallius jyrähtää.
Valliuksen mietintö on nyt muhinut vuoden päivät hallituksen pöydällä. Millainen sen sisältö tuolloisen hallituksen omana esityksenä tulee olemaan, sitä västeråsilainen edustaja ei rupea povailemaan. Hän uskoo kuitenkin, että esitys tulee ennen joulua, syksyn vaalien selvitettyä voimasuhteet.
Selvityksessä on laskettu, että suomalaisten vähemmistöaseman hoitaminen toisi Ruotsin valtiolle menoja noin kahdeksan miljoonaa euroa kuntatukena. Valliuksen mukaan se on pieni summa.
"Hyvän talouden juoksussa alle kymmenen miljoonan postit menevät keveästi läpi. Hämmästelen, kuinka Ruotsissa töissä olleet suomalaiset ovat jättäneet noutamatta huikeasti veronpalautuksia tälle puolen. Näillä suomalaisilta hakematta jääneillä rahoilla voitaisiin toteuttaa iso osa vähemmistön hyväksi tehtävistä uudistuksista jo parina kolmena lähivuotena."
Kokonaan politiikasta Paavo Vallius ei aio luopua, vaikka onkin jättämässä reissaamisen Tukholmaan. "Kunnallispolitiikka houkuttaa yhä", jatkaa ay-liikkeen aktiivi ja 1970-luvun metallisahamies.
"Olin Suomessa suunnaltani aika radikaali, kunnes Tsekkoslovakian tapahtuminen jälkeen 1968 aloin taipua sosialidemokraatteihin päin. Poliittinen linja selkeni, kun Västeråsiin perustettiin 1984 suomenkielinen sosialidemokraattinen yhdistys."
Ruotsin valtiopäivillä istuu kuluvalla kaudella 30 ulkomaalaistaustaista edustajaa, joista noin seitsemällä prosentilla on eväinään muuta kuin ruotsalaista kulttuuria.
"Suomen eduskunnassa ulkomaalaistaustaisia ei ole lainkaan", Vallius huomauttaa ja toivoo ulkomaalaistaustaisten saavan edustuksen Arkadianmäelle.
Mitä sitten Oulun Hietasaaressa lapsuutensa viettänyt ruotsinsuomalainen valtiopäivämies on poliittisella matkallaan oppinut? Ainakin sen, että valtiopäiville valituksi tulemisesta voi olla nöyrästi ylpeä.
"Alkuvuodet valtiopäivillä olivat rankkoja 1990-luvulla. Siinä oppi paljon. Silloin jouduttiin tekemään tuntuvia leikkauksia työttömyys- ja sairauskorvauksiin, jotka satuttivat huonotuloisia. Nyt tilanne on toinen, kun Ruotsin talous on hyvässä vedossa", Vallius tietää.
"Mutta toisaalta hyvä meno rassaa yhteishenkeä. Vaikeina aikoina puhallettiin yhteen hiileen. Nyt valtiopäiväedustajilla on omia ehdotuksia siitä, minne rahaa pitäisi suunnata. Jokainen pyrkii pönkittämään omaa profiiliaan. Ruotsissakin ollaan menossa henkilövaalisuuntaan."