Kulttuuriministeri Tanja Karpela haluaa saada vielä tämän vaalikauden aikana aikaan sen, että maan kaikissa kirjastoissa ja kouluissa olisi käytössä internetin "törkysivujen" esto-ohjelma. Tällä hän haluaa suojella lapsia ja nuoria haitalliselta ja mielenterveyttä vaarantavalta aineistolta.
Karpelan tavoite on ymmärrettävä. Internetissä pääsee sivuille, jotka eivät todellakaan ole tarkoitettu lasten silmille. Rajut seksi- ja väkivaltavideot on aiheesta kielletty alle 18-vuotiailta, ja täsmälleen samat perusteet sopivat myös internetin sisältöön. Ongelmana vain on, että internetin käyttöä on erittäin paljon vaikeampi valvoa kuin vaikkapa filmien ostoa tai vuokrausta.
Kulttuuriministerin nettivahti-hanke on suunnattu kouluihin ja kirjastoihin. Ajatus on paikallaan sikäli, että niissä olevat tietokoneet on ilman muuta tarkoitettu vain asiallisen tiedon hankintaan. Samalla tavoin työnantajat voivat puuttua siihen, jos työpaikan koneilla aletaan liikkua kyseenalaisilla sivuilla. Kyse on moraalin ohella myös tietoturvasta.
Kuitenkin Karpelan varsinaisen tavoitteen kannalta koulut ja kirjastot ovat sivuraiteilla. Niiden tietokoneet ovat lähes aina yleisissä paikoissa ja valvottuja, eikä niiden äärellä kukaan voi viettää aikaa tuntikausia. Varsinainen ongelma on muualla, eli siinä, millä tavoin kotona olevien tietokoneiden käyttöä valvotaan.
Mikäänyleinen lainsäädäntö ei tule kysymykseen, ei edes koulujen ja kirjastojen kohdalla. Opetusministeriö aikoo sen sijaan auttaa esto-ohjelmien hankinnoissa kuntia. Jos kuntien opetustoimi ja kulttuuritoimi ovat ajan tasalla, siltä osin tavoitteet ovat käytännössä saavutettavissa.
Kotien suhteen tilanne on toinen. Jo tiedot kotitietokoneiden suojaamiseksi viruksilta ovat usein puutteellisia saati sitten, että Karpelan toivomia esto-ohjelmia osattaisiin käyttää tai että niiden olemassaolosta edes tiedettäisiin. Euroopan unionikin on käynnistänyt monen kymmenen miljoonan euron ohjelman suojellakseen lapsia internetin haitta-aineistolta, mutta käytännön tuloksia ei juuri ole näkynyt.
Internetin yleinen sensuuri ei tule kyseeseen. Vapaaehtoiset esto-ohjelmat ovat asia erikseen. On suuri tarve tiedotuskampanjalle, joka olisi suunnattu juuri kotikäyttäjille: millaisia nettivahtiohjelmia on saatavissa, kuinka niitä käytetään, kuinka ne pidetään ajan tasalla? Tätä koskevat Karpelan suunnitelmat olivat vielä hyvin ylimalkaisia, mutta toivottavasti luvattu kampanja toteutuu.
paakirjoitus@kaleva.fi