Nivala Karpalon viljelykokeiluissa on saavutettu rohkaisevia tuloksia. Tämän erittäin arvokkaan ja aromikkaan suomarjan sato voidaan moninkertaistaa viljelyllä.
"Sato voidaan nostaa pienillä viljelytoimilla jopa yli 1 000 kiloon hehtaaria kohti", kertoo Oulun seudun ammattikorkeakoulun luonnonvara-alalle karpalon viljelystä opinnäytteen tehnyt hortonomi Reetta Ylikoski Nivalasta.
Suolta saadaan karpaloa parhaimmillaan muutama kymmenen kiloa hehtaarilta ja aivan huippuvuosina ehkä joitakin satoja kiloja. Karpaloa voitaisiin Ylikosken mukaan viljellä Suomessa samalla tavalla kuin mansikkaa. Se onnistuu itse poimittuna.
"Karpaloa ei tarvitse paljon hyysätä", Reetta Ylikoski huomauttaa. Tosin hän myöntää, että hyysääminen auttaa kohottamaan satoa. Karpalo kun on huono kilpailija elintilasta rikkaruhojen kanssa.
Karpalon kasvupaikan tulee olla avoin ja aurinkoinen sekä maaperän hapan, niin kuin luonnonmukaisissa kasvuoloissa soilla. "Jos se ei saa vettä tarpeeksi, se ei kasva", Reetta Ylikoski muistuttaa. Suomaa soveltuu kasvualustaksi parhaiten. Samoin suopelto, johon voidaan järjestää kastelu.
Niin kuin luonnossa myös viljelyssä sadot vaihtelevat vuosittain riippuen paljolti kukinta-ajan säästä. Jos sataa tai on kylmä, hyönteiset eivät lennä eikä tapahdu pölytystä. Halla voi myös palelluttaa kukat.
Pienenkin maaläntin omistaja voi perustaa oman karpaloviljelmänsä. Reetta Ylikoski neuvoo kaivamaan puoli metriä syvän kaivannon ja vuoraamaan muovilla, johon on törkätty muutama reikä. Kaivanto täytetään suon turpeella, johon sekoitetaan hieman hiekkaa.
Taimia ei myydä, mutta suot ovat niitä väärällään. Taimien ottamiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Taimet pannaan maahan 15-30 sentin välein. Karpalo tarvitsee vettä 20-30 millilitraa viikossa. Ensimmäinen sato on noukittavissa kolmantena kasvuvuotena.
Murto-osa poimitaan
Suomen soilla valmistuu 10-20 miljoonaa kiloa karpaloa vuodessa. Vain parisen prosenttia saadaan talteen. Karpalo on kuitenkin haluttu marja niin elintarvike- kuin rohdosteollisuudelle. Suurin osa teollisuuden tarvitsemasta karpalosta tulee Venäjältä ja Kanadasta.
Karpaloa voidaan poimia sekä keväällä että syksyllä. Keväällä marjat ovat makeita, mutta ravintoarvoltaan huonompia kuin syksyllä poimitut kirpeät ja happamat marjat.
Karpalosta valmistetaan muun muassa mehua, viinejä, hyytelöä ja luontaistuotteita. "Karpalo auttaa lasten sammastautiin", Reetta Ylikoski sanoo omakohtaiseen kokemukseensa viitaten. Oulun yliopistossa tehtyjen tutkimusten mukaan sen tiedetään auttavan virtsatietulehduksiin. Kansanlääketieteessä uskotaan sen tehoavan moneen muuhunkin vaivaan.
Tutkimukselle kysyntää
"Karpalon terveysvaikutuksia ja viljelymahdollisuuksia pitäisi tutkia enemmän. Se on löytymätön aarre, jonka arvoa ihmiset eivät ole vielä hoksannet", Reetta Ylikoski väittää ja kertoo itse jatkavansa viljelyn tutkimista vireillä olevissa hankkeissa.
Suomessa tehtiin karpalotutkimuksia suuremmassa määrin 1920- ja 1930 -luvuilla. Lehtori Martti Pietilä Oulun seudun ammattikorkeakoulusta kertoo tutkimustoiminnan olleen melko vähäistä viimeisen vuosikymmenen aikana.
"Itse innostuin karpalotutkimuksiin opiskellessani Tartossa Virossa. Siellä saatiin toista kiloa neliötä kohti. Ihme, ettei meillä opita hyödyntämään sitä", Pietilä toteaa.