Lääkärin mukaan se on sikainfluenssaa. Aivan sama, minkä eläimen flunssaa, mutta karmeaa se on.
Vaikka on vielä melko nuori ja selvästi keskivertokansalaista paremmassa fyysisessä kunnossa, aivan säikähtää, kun pelkkä oleminen sattuu mielipuolisen paljon. Puistattavassa horkassa vain röhnöttää sohvalla, ja silti kaikki voima pakenee kehosta.
Aika tuntuu seisahtavan. Seinällä nakuttavan kellon viisarit raksuttavat aina vain hitaammin.
Otsalta valuvan hikikarpalon tuntee ihollaan niin piinaavana, että on valmis huutamaan. Ja sitten huutaa.
Sitten lopettaa huutamisen, koska sekin sattuu.
Jokainen yskäisy repii keuhkoputkia kuin sirkkelinterä. Lastut tuntuvat lentelevän rinnassa, kun köhii hengelleen reikää. Ei millään tekisi mieli köhiä, mutta pakko sitä henkeä on saada.
Kasvoille vääntyy väkinäinen virne, kun muistelee Mikko Kuustosen kappaletta Kuume. Mikko kuuli muka kivien laulavan. Paskat.
Se on onnellisen ihmisen euforiakuumetta, jos kuulee asioiden laulavan - elleivät ne sitten satu laulamaan Kake Randelinin kappaleita Lordin äänellä ja epävireisillä särökitaroilla säestettynä.
Ainoa laulu, minkä tässä horkassa kuulee, on viluisen miehen hampaiden kalinasta tuleva ylinopea swing, joka sekin karkailee oikeasta rytmistä joka toinen tahti. Siinä on konservatorion porukalle opettelemista: avantgardistista uptempojazzia omalla keholla soitettuna.
Onneksi sitä ei kestänyt kuin viisi päivää. Sitten kuume laski, mieliala nousi ja järki unohtui.
Ei muuta kuin töihin. Töistä kevyelle lenkille. Lenkin jälkeen saunaan. Parit saunaoluet ja jäähallille katsomaan matsia.
Siitä alle puoli vuorokautta ja täydellinen törmäys seinään. Jälleen ainoa mahdollinen olomuoto on melkein nestemäinen: sohvalle venytetty, reporanka ukkeli ei paljon piimästä eroa. No, sen verran että ukkelilla lyö sydän, sekin tosin yhtä erikoisella rytmillä kuin pari päivää aiemmin hampaat.
Tähän rytmiin kuuluvat erityisenä ominaisuutena väliin jäävät iskut ja sinne tänne improvisoidut lisälyönnit. Ne tulevat yleensä lujaa: kuin kanttilyönnit soul-rumpalin virveliin.
Mistään lääketieteestä juuri mitään ymmärtämättömänä uskallan suositella mitä tahansa rokotetta, jolla tämän taudin voi välttää. Tulkoon sivuvaikutuksia, nouskoon näppyjä, kutiskoon nivusia, poltelkoon pistoskohtaa tai heikentyköön vaikka koko immuunijärjestelmä. Ei paljon paina, kun tuntee taudin.
Niin, että joko se on minun vuoroni? Minua nimittäin saa pistää - ihan mihin tahansa.
heikki.uusitalo@kaleva.fi
