Hyvää tarkoittava lainsäädäntö voi joskus mennä pahasti pieleen. Näin on käynyt lastensuojelulaissa, jossa sijaishuollosta karkaavien nuorten palauttaminen on tehty kovin vaikeaksi ja byrokraattiseksi.
Lasten ja nuorten sijoitusyksiköiden työntekijät saattoivat aiemmin käydä hakemassa karkulaisen takaisin. Näinhän perheissäkin menetellään, vanhemmat hakevat alaikäisen lapsensa pois harharetkiltä.
Sijoitusyksikössä tilanne on mutkikkaampi, kun pitää odotella, että sosiaalihuolto tekee ilmoituksen poliisille, joka toimii, jos ehtii. Erikoista on, että kasvatusyksikkö ei voi toimia suoraan poliisin kanssa.
Siinä välissä karkulainen ehtii olla monta päivää hukassa ja usein vaarallisessa tilanteessa. Tilanne saattaa johtaa jopa heitteillejättöön, jossa nuori on huume- tai rikollisjengin hyväksikäytettävänä ja sijoitusyksikön henkilökunta ei voi muuta kuin levitellä epätoivoisena käsiään. Laki näyttäisikin suojelevan enemmän hyväksikäyttäjää kuin sijaiskodin työntekijää.
Karkaamiset ovat osa nuoren protestointia ja uhmaa. Karkulainen saattaa myös mitata, välitetäänkö hänestä ja etsiikö kukaan, jos katoaa.
Viime kädessä on lapsen ja nuoren etu, että karkaamiset saadaan katkaistua mahdollisimman lyhyeen. Sijoitusyksiköissä nuoret yritetään palauttaa normaalirutiinien pariin, kun elämä on huonojen olosuhteiden, päihteiden tai koulupinnauksen takia suistunut raiteiltaan.
Yksityisten perhekotien ja lastensuojelulaitosten yhdistys Luja ihmetteleekin, miksi he eivät saa hakea karkulaisia takaisin, kun heillä on siihen halua ja taitoa. Lainsäädännön yksityiskohtaa on syytä muuttaa, sillä kyse on lapsen ja nuoren parhaasta.