Pihan kaunistukseksi hankittu kasvi voi muuttua riesaksi, joka leviää luontoon ja tukahduttaa alkuperäisiä lajeja.
Lupiini on tunnetuin kukkapenkeistä karannut laji, jota toiset pitävät kauniina, mutta toiset kissankellojen, päivänkakkaroiden ja muiden niittykasvien tuhoajana.
Kaikki Suomessa kasvavat lupiinit ovat vieraslajeja. Komealupiini on tuotu Eurooppaan jo 1800-luvun alussa Pohjois-Amerikasta. Sitä myydään meillä sekä taimina että siemeninä, vaikka se leviääkin yleisesti tienvarsille, niityille ja lehtoihin. Hernekasvina se sitoo typpeä ja rehevöittää kasvupaikkansa, josta niukkaravinteisen maan kasvit väistyvät.
Kaikki vieraslajit ovat ihmisen tuomia, mutta leviämisestä pitää usein huolen luonto itse.
Osa leviää kukkapenkeistä lintujen kuljettamien siementen avulla, osa puutarhajätteessä olevien juurenpalasten ja muiden kasvinosien mukana. Osan siemenistä kuljettaa tuuli ja osa kykenee kellumaan veden mukana uusille kasvupaikoille.
Vieraslajien levittäminen luontoon on kielletty, samoin puutarhajätteiden kuljettaminen tontin ulkopuolelle.
Uudet, eri puolilta maailmaa tuodut puutarhakasvit ovat kuitenkin ongelma, johon ei ole selkeitä pelisääntöjä.
"Puutarha-alan kanssa pitäisi pikaisesti sopia, ettei Suomeen tuotaisi lainkaan lajeja, jotka voivat levitä helposti luontoon. Niitä on sen jälkeen mahdoton pysäyttää, kuten lupiini, jättiputket ja jättipalsami osoittavat", kertoo ympäristöministeriön ylitarkastaja Harry Helmisaari.
Ympäristöministeriö on luetteloinut lähes 30 koristekasvia, joiden istuttamista puutarhoihin pitäisi välttää niiden helpon leviämisen vuoksi.
Komealupiinin lisäksi luettelossa ovat muun muassa jättiputket ja jättipalsami, kurtturuusu, keltamajavankaali, isotuomipihlaja, terttuselja ja kiiltotuhkapensas.
Kurtturuusu sietää suolaa ja täyttää jo tiheikköinä Etelä-Suomen merenrantojen hietikoita. Se syrjäyttää alkuperäisen lajiston ja haittaa rantojen virkistyskäyttöä. Kurtturuusu on levinnyt jo Oulun korkeudellekin.
Se on peräisin Koillis-Aasian hiekkaisilta merenrannoilta ja tuotiin ensin Eurooppaan, josta se alkoi levitä Suomeen 1900-luvun alussa, osin myös moottoriteiden istutuksista.
Jättipalsami taas on yksivuotinen ruohokasvi, joka kasvaa 1,5-3 metriä korkeaksi. Sen pohjoisin havainto on Kemijärveltä. Useissa Euroopan maissa sen tuhoamiseen käytetään suuria rahasummia.
Jättipalsami on kotoisin Himalajalta. Se tuotiin Suomen kasvitieteellisiin puutarhoihin jo1800-luvun lopulla ja otettiin myöhemmin koristekasviksi.
Myös keltamajavankaali hivuttautuu kohti Suomea. Se on riesa jo Etelä-Ruotsissa, ja Euroopassa se kasvaa laajoina kasvustoina. Lajia ei saa Suomessakaan istuttaa luonnonlampien ja järvien rannoille. Isotuomipihlaja, terttuselja ja kiiltotuhkapensas taas leviävät asutusten lähimetsiin lintujen mukana.
Koristepenkeistä levinneet kaukasian- ja persianjättiputket ovat nekin siirtymässä Etelä-Suomesta pohjoiseen, ja kaukasianjättiputken pohjoisin esiintymä on jo Kittilässä. Jättiputket kasvavat jopa 3 metriä korkeiksi, laajoiksi kasvustoiksi.
Jättiputkien furokumariini aiheuttaa auringon ultraviolettivaloon reagoidessaan iholla tulehduksen. Kasvineste pitää pestä pois ja iho suojata valolta useita päiviä, ja kasvin hävittämisessäkin tarvitaan suojavarusteet. Lajia ei enää saa myydä Suomessa.
Jättiputkiin kuuluvaa tromssanpalmua yritetään kitkeä Pohjois-Norjassa, sillä se täyttää Tromssan ja Bodøn kaupungeissa omakotitalojen pihoja ja joutomaita. Kasvi tuotiin Pohjois-Norjaan koristekasviksi vuoden 1860 tienoilla.