Diplomaattien karkotus on valtioiden yleinen tapa osoittaa toiselle valtiolle tyytymättömyyttään sen toiminnasta. Tyytymättömyyden kohde vastaa yleensä samalla mitalla takaisin ja karkottaa yhtä suuren diplomaattimäärän.
Tämä kaava toistui Britannian ja Venäjän välille kehkeytyneessä riidassa viime viikolla. Vaikka tapahtumaketju on tuttu, se ei vähennä kiistan painoarvoa. Päin vastoin kiistelyllä murhasta epäillyn venäläisen luovutuksesta Britanniaan on suuri periaatteellinen merkitys ja sillä voi pahetessaan olla vakavampia seurauksia.
Britannian kansalaisen, entisen KGB:n agentin Aleksandr Litvinenkon murhasta epäillyn, niinikään tiedustelutehtävissä olleen Andrei Lugovoin luovutuskiista vain kiristää kansainvälistä ilmapiiriä. Yhdysvaltain ja Venäjän sekä EU:n ja Venäjän välit ovat kiristyneet vuoden mittaan viittä vaille kylmän sodan tunnelmiin.
Britannian ja Venäjän yhteenotto on uusi rikka tähän rokkaan. Siinä muhivat jo erimielisyydet Yhdysvaltain suunnittelemasta ohjuspuolustuksesta, Venäjän päätös jäädyttää osallistumisensa Euroopan tavanomaisia aseita koskevaan sopimukseen, EU:n ja Venäjän huonot suhteet sekä Venäjän yhä itsetietoisempi politiikka ja suurvaltakäytös.
Karkotuksia koskeva sopimus vuodelta 1957 sallii Venäjän olla luovuttamatta kansalaistaan toiseen valtioon. Samaten Venäjän perustuslaki kieltää luovutukset. Juridisessa mielessä Venäjä voikin menetellä niin kuin se on menetellyt. Tämä ei silti merkitse, että sillä olisi vakoilukiistassa puhtaat jauhot pussissa.
Litvinenkon myrkytysmurha oli kaikkine piirteineen niin vastenmielinen tapahtuma, että luulisi olevan myös Venäjän edun mukaista selvittää se. Näin menetellen Venäjä tekisi maailmalle selväksi, ettei sillä ollut sormiaan pelissä. Venäjän toiminta viittaa kuitenkin aivan toiseen suuntaan eli suoraan sylttytehtaalle. Venäjälle kuuluu arvoisensa paikka kansainvälisessä yhteisössä, mutta tapaus Litvinenko on karu esimerkki siitä, kuinka vaikea Venäjän on ottaa se arvokkaasti.
Tiedustelun hämärä maailma on useasti johtanut kriiseihin Lontoon ja Moskovan välillä. Nykyisen kiistan kaikki yksityiskohdat tulevat tuskin koskaan julkisuuteen, ja tuskinpa Britanniankaan kilpi on aivan tahraton. Joka tapauksessa Venäjä tekisi pahan virheen, jos se sallisi presidentti Vladimir Putinia ihannoivan Nashi-liikkeen rettelöidä Britannian edustustoja vastaan samaan tapaan mitä nähtiin Viron Moskovan-suurlähetystön edessä.