Diplomaattipassilla liikkuvien lähetystöjen työntekijöiden karkotus on valtioiden yleinen tapa osoittaa toiselle valtiolle tyytymättömyyttään sen toiminnasta. Tyytymättömyyden kohde vastaa yleensä samalla mitalla takaisin ja karkottaa yhtä suuren määrän. Karkotettavat ovat yleensä tiedustelutehtävissä.
Tämä kaava toistui Britannian ja Venäjän välille kehkeytyneessä riidassa viime viikolla. Britannia karkotti neljä Venäjän lähetystön työntekijää, ja Moskova vastasi samalla mitalla. Venäjä pehmensi kuitenkin linjaansa heti perään ja sanoi toivovansa suhteiden normalisoitumista. Venäjä jopa ilmoitti pitävänsä KGB:n entistä agenttia Andrei Lugovoita "yhtenä epäiltynä" Britannian kansalaisen, niinikään entisen KGB-miehen Aleksandr Litvinenkon murhaan.
Näyttääkin siltä, ettei Venäjä halua karkotuskiistan huonontavan entisestään kansainvälistä ilmapiiriä. Yhdysvaltain ja Venäjän sekä EU:n ja Venäjän välit ovat kiristyneet vuoden mittaan jo muutenkin vain vähän vaille kylmän sodan tunnelmiin.
Ilmapiiriä kiristäneiden asioiden ketju on pitkä. Siihen kuuluvat erimielisyydet Yhdysvaltain ohjuspuolustuksesta, Venäjän päätös jäädyttää osallistumisensa Euroopan tavanomaisia aseita koskevaan sopimukseen, EU:n ja Venäjän huonot suhteet, erimielisyys Kosovon tulevasta asemasta sekä Venäjän yhä itsetietoisempi politiikka ja suurvaltakäytös.
Karkotuksia koskeva sopimus vuodelta 1957 sallii Venäjän olla luovuttamatta kansalaistaan toiseen valtioon. Samaten Venäjän perustuslaki kieltää luovutukset. Juridisessa mielessä Lugovoin luovutuksesta ainakin tähän asti kieltäytynyt Venäjä voikin menetellä niin kuin se on menetellyt. Tämä ei silti merkitse, että sillä olisi vakoilukiistassa puhtaat jauhot pussissa.
Litvinenkon myrkytysmurha oli kaikkine piirteineen niin vastenmielinen tapahtuma, että luulisi olevan myös Venäjän edun mukaista selvittää se. Näin menetellen Venäjä tekisi maailmalle selväksi, ettei sillä ollut sormiaan pelissä. On vielä epäselvää, onko Venäjänkin ilmoitus Lugovoin epäilyksenalaisuudesta merkki siitä, että se voisi luovuttaa hänet. Britannian voi nyt olla helpompi suostua luovuttamaan tutkinta-aineistoa Venäjälle, mistä se on toistaiseksi kieltäytynyt.
Tiedustelun hämärä maailma on useasti johtanut kriiseihin Lontoon ja Moskovan välillä. Nykyisen kiistan kaikki yksityiskohdat tulevat tuskin koskaan julkisuuteen, ja tuskinpa Britanniankaan kilpi on aivan tahraton. Litvinenkon murha oli kuitenkin niin pöyristyttävä tapahtumasarja, että totuuden olisi hyvä tulla esiin.