Afrikkalainen kääpiösiili on vilkas myöhäiskukkuja, joka rakastaa ahtaita paikkoja ja mielenkiintoisten hajujen nuuhkuttelua.
Lemmikkisiiliharrastaja Janna Laukkanen raottaa suurta lasivitriiniä muistuttavan, nelikerroksisen, käsinrakennetun siilikaapin ovea. Kerrosten välillä mutkittelevat käytäväputket, ja kaappi on täynnä jos jonkinmoista pesää tai pussukkaa.
– Siilit rakastavat ahtaita paikkoja. Mitä pimeämpää, sen parempi, Laukkanen hymyilee.
Kaapin asukas, reilu kaksivuotias afrikkalainen kääpiösiili Vilho löytyy pienen vilttitaskun sisältä. Yleensä kääpiösiilit nukkuvat päivisin, ja heräilevät yötoimiinsa vasta iltakymmeneltä.
Tyytymättöminä tai ärsyyntyneinä siilit tuhisevat voimakkaasti, ja saattavat jopa murista kissan kehräystä muistuttavalla äänellä. Vilhon piskuinen nenänpää kuitenkin vispaa ilmaa kiinnostuneena, vaikka onkin vasta iltapäivä.
Vilho painaa 280 grammaa, eli noin karkkipussin verran. Sen piikit tuntuvat myötäkarvaan silittäessä karkeilta, mutta keveiltä.
– Siilillä on virallisesti kaksi piikinlähtökautta elämässään, mutta piikkejä kyllä lähtee koko ajan. En ole pistänyt itseäni sormenpäähän, mutta sohvalle jääneet piikit ovat joskus pistelleet, Laukkanen nauraa.
Suomen Siiliyhdistyksen hallitukseen kuuluvan Laukkasen mukaan kääpiösiilit ovat suloisia, kiehtovia ja helppohoitoisia erakkoeläimiä, joista tiedetään vielä verrattain vähän. Esimerkiksi siilien perinnöllisiä sairauksia on alettu tutkimaan tarkemmin vasta viime vuosina.
Vilhon kaapissa on hiekkalaatikko. Se ei kuitenkaan ole vessatarpeita, vaan kylpemistä varten – Laukkasen mukaan siilit eivät opi sisäsiisteiksi, joten kaappi on puhdistettava päivittäin.
– Välillä siistin Vilhon piikkejä ja tassuja lasten hammasharjalla. Kynnet ovat niin pikkuruiset, että niiden leikkaaminen kysyy jo tarkkuutta, Laukkanen sanoo.
Siilit suunnistavat pääosin hajuaistinsa varassa, ja niiden syvyysnäkö on olematon. Jos Vilhon laskee liian korkealle, on vaara, että se tipahtaa ja loukkaa itsensä. Erilaiset haistelemiseen liittyvät aktiviteetit ovat luontaisesti sen mieleen. Vilholla on oma kivipuutarha, josta se etsii kätkettyjä herkkuja.
– Siilit eivät ole jyrsijöitä, joten ne eivät tyypillisesti yritä jyrsiä mitään, mutta Vilho kyllä kokeili ensin maistella kiviä ennen kuin tajusi jutun juonen, Laukkanen kertoo.
Vilholla on myös leluja, joihin on piilotettu kissanminttua. Siilit nuolevat ja näykkivät mielenkiintoisen tuoksuisia asioita, ja "vaahtistelevat", eli maiskuttelevat sylkeä suussaan ja levittävät syntyneen vaahdon kielellään piikkeihinsä.
Vilholla on lisäksi juoksupyörä. Siinä se saattaa juosta jopa kymmeniä kilometrejä yön aikana aina aamun pikkutunneille asti.
Siili kierähtää pallolle pelästyessään, tai muuten vain halutessaan omaa rauhaa. Pallolle käpertyminen on myös hyvän kunnon mittari: jos se ei kunnolla onnistu, siili on todennäköisesti päässyt liian lihavaksi.
Mikäli samaan talouteen kuuluu useampi siili, jokaisella on oltava oma koti. Siilit voivat hetkittäin virkistyä lajikumppanin seurasta, mutta keskenään toimeen tuleminen on yksilöllistä. Laukkasella oli aikaisemmin myös toinen siili, nyt edesmennyt Alma.
– Vilho lauloi melkoisia piipitysserenadeja seinänaapurilleen. En nukkunut kolmeen yöhön, Laukkanen muistelee huvittuneena.
Siilin ruokinta ei sovi ötökkäkammoiselle, sillä eläimen ravinto koostuu pääosin hyönteisistä: esimerkiksi jauhomadoista, kalkkitoukista, kastemadoista, kotiloista ja silkkiperhosen toukista. Siilille tarkoitetutut hyönteiset hankitaan lemmikkieläinkaupasta, sillä suoraan luonnosta poimitut ötökät saattavat sisältää loisia.
– Siili on luonnostaan petoeläin, joten sille voi tarjota myös eläviä sirkkoja tai torakoita. Vilho ei näiden päälle ymmärtänyt, kaveerasi vain, joten se syö sitten torakkansa pakastettuna.
Myös kääpiösiili saattaa yrittää horrostaa talvisin. Tila voi olla niille hengenvaarallinen, sillä lemmikkisiili ei kykene hankkimaan itselleen horrokseen vaadittavaa rasvakerrosta. Siilin asumislämpötilan tulisikin aina pysytellä 22-25 celsiusasteessa.
– Siilin energiatasosta voi nähdä, jos se yrittää horrostaa. Toiset yksilöt saattavat kiukutella tai vaikuttaa vähemmän vilkkailta. Kerran Alman ruumiinlämpötila meni liian alhaiseksi, joten sitä piti lämmitellä paidan alla.
Nuori siili tulee totuttaa huolellisesti käsittelyyn, jotta se oppii rauhoittumaan ja nauttimaan sylissäolosta. Kun siili on ilahtunut maharapsutuksesta tai selkähieronnasta, se pitää ääntä, joka muistuttaa kuplien puhaltamista.
– Kahdesti Vilho on mennyt hukkaan asunnossani, mutta yleensä se viipottaa mahdollisimman pikaisesti takaisin kotiin, Laukkanen nauraa.
Afrikkalainen kääpiösiili
Keskimääräinen elinikä 3-5 vuotta, mutta voi elää jopa yli 8-vuotiaaksi.
Kääpiösiili hankitaan Suomessa suoraan kasvattajalta. Hankintahinta on noin 350-400 euroa.
Siili tarvitsee vähintään neljä erilaista asumistilaa tai -huonetta. Siilille voi rakentaa esimerkiksi siilikaapin, tai tehdä sille liikuteltavia altaita tai aitauksia.
Lemmikkisiilin ravinto koostuu pääosin hyönteisistä. Siilit ovat myös laktoosi-intolerantikkoja.
Ei sovi lemmikiksi allergiselle. Suomessa on paljon rescue-siilejä, joista on jouduttu luopumaan allergian vuoksi.
Siiliä ei myöskään suositella lapsiperheisiin sen yöpainotteisen elinrytmin vuoksi.
Afrikkalaisia kääpiösiilejä on Suomessa noin muutama sata.
Suomen Siiliyhdistys ry julkaisee kerran vuodessa Silium -lehteä sekä järjestää erilaisia tapahtumia ja näyttelyitä.
Suomen luonnossa elävä siili on rauhoitettu, eri eläinlaji, jonka lemmikkinä pitäminen on lailla kielletty.