Pohjois-Pohjanmaan nuorisoseurojen vuosittainen harrastajateatteritapaaminen Tolarien merkeissä toteutettiin viikonvaihteessa Oulussa 18. kerran. Tolari-pääpalkinnon sai toista kertaa peräkkäin Oulunsuun nuorisoseura Kirsimarja Törmäsen ohjastamana. Tolari-tapahtumaan otti osaa kuusi teatteriryhmää.
Kaksipäiväisen teatteritapahtuman taiteellinen taso ryhmien välillä oli vaihteleva. Sisällöllinen punainen lanka liikkui isän ja pojan välisestä puutteellisesta ajankäytöstä miehen ja naisen välisen erotiikan kautta tytön ja äidin väliseen problematiikkaan. Isät ja äidit ovat paljon poissa lastensa ajasta, ja se heijastuu tämän päivän näytelmiin, onneksi huumoria ja kepeyttä kuitenkaan unohtamatta, ainakin näytelmissä.
Uusien ja poikkitaiteellistenkin esitysten seurassa toki oli mukana perinteistä iltamateatteria ja vanhanajan kaipuuta. Etenkin Tuutilulla-ryhmän kinkerinäytelmän sanomassa yhteisöllisyydellä oli oma merkityksensä: sinun asiat ovat myös minun asioita, mikä tuo samalla turvallisuutta. Ihminen ei ole yksin.
Hallittu ja viimeistelty
Södergranin ja Jotunin teksteihin rakentuva Oulunsuun nuorisoseuran intiimiteatteriesitys Talvilapsia oli nautittava, hallittu ja viimeistelty taideteos.
Samaisen ryhmän sisältä löytyi myös paras naispääosasuoritus Virpi Maikkolalle. Tunnelmien sävyt, herkkyys, täsmällisyys, äänen ja ilmeiden hienot vivahteet, läsnäolo ja rentous nousivat näkyviksi tunnusmerkeiksi Maikkolan tsehovilaisessa tulkinnassa.
Miespääosan tolarin sai Hotakaisen käsikirjoittaman Hukassa on hyvä paikka -näytelmän isän seuraa kaipaava Juntti-Mutteri alias Pete Iisakka Korvenkylän Nuorisoseuran Valopilkku-ryhmästä. Iisakka veti monipolvisen raskaan roolinsa alusta loppuun vahvasti ja tyyliään muuttamatta.
Krissemäisiä leikkejä
Nais- ja miessivuosat nappasivat Valopilkku-ryhmästä Aino Marttila-Tornio ja Matti Harju. Kunniamaininta irtosi oululaisen Auli Välikankaan käsikirjoittaman Elämää Oulujoki varressa -näytelmän rovastia esittävälle Voitto Tuohinolle.
Kannustus-Tolarin sai Oulunsuun nuorisoseuran nuorten ryhmä, joka hellytti yleisönsä ja tuomarit käsikirjoittamallaan Nukketyttö-näytelmällä. Esitys oli raikas, oman näköinen, esiintyjien ominaistaitoja hyödyntävä.
Televisiosta tutun Krissen leikkien tyyliin nuoret näyttelijät näyttivät nukkeleikkejä, lauloivat ja tanssivat puolituntisen aikana nostalgiset pienten tyttöjen jutut teatterin viitekehyksessä.
Iltamaperinnettä unohtamatta
Kaksipäiväisen teatterimenun avaajana toimineen Kuivaniemen näyttämön Juhlapuheessa 50-luvun maalaiskylässä asuva nelikko setvii puheen pitämiseen liittyviä hankaluuksia.
Käsikirjoitus nojaa pitkälti iltamaperinteeseen, ja mukana on tietenkin huumoria ja kansankomiikkaa asianmukaisine henkilöhahmoineen. Samaa linjaa nähtiin myös Kempeleen nuorisoseuran esityksessä Liian viisas piika, jossa rakkaus ei niinkään ole merkityksellinen kuin juhlavat vaatteet.
Pohjois-Pohjanmaan nuorisoseurojen liiton organisoimissa tolaripäivissä yhdistyvät kilpailuhenkisyys, koulutus sekä ilmaisun rikkaus.
Kun ryhmät käyvät katsomassa toistensa esityksiä, teatterin tekemisen rikkaus leviää useisiin kuntiin ja uusia ideoita syntyy seuraaviin projekteihin. Jo pelkkä ikähaitarin laajuus kertoo NS-teatterien elinvoimaisuudesta.