Pääomasijoittajat sahaavat jo omaa oksaansa. Kun tuttujen karkkimerkkien valmistus menee ulkomaille, asiakas voi äänestää kukkarollaan.
Makeistehdas Leaf jatkoi uusien omistajien tahdittamana Turussa sillä lakkauttamisten tiellä, jolla sama yhtiö sulki Oulussa vain muutamia vuosia aiemmin ostamansa Merijalin vanhan ja perinteikkään makeistehtaan 1996.
Leafin Turun tehdas on ollut kannattava, mutta Leaf Internationalin mukaan liian käsityövaltainen. Yhtiön muut tehtaat ovat johdon mukaan kustannustehokkaampia. Niitä on kaikkiaan 15, kahden Suomen tehtaan ohella kahdeksassa muussa maassa, muun muassa Ruotsissa. Aurassa sijaitseva pienempi Suomen tehdas säästyy ainakin tässä vaiheessa.
Leafin omistajuus vaihtui maaliskuussa. Omistajia ovat nyt pääomasijoittajat CVC Capital Partners ja Nordic Capital. Sijoitusyhtiöt toimivat nyt juuri siten kuin niiden räikeimmillään tiedetään menettelevän. Ostetut yhtiöt ajetaan erittäin nopeasti rajuilla, henkilökunnasta piittaamattomilla operaatioilla mahdollisimman tuottoisaan kuntoon. Sen jälkeen ne myydään joko kokonaisina tai pilkottuina hyvällä voitolla eteenpäin.
Sijoitusyhtiöiden toimintakenttää on koko maailma. Siksi niiden tyyliä on paheksuttu monessa muussakin maassa. Muun muassa Saksassa poliitikot ovat ryöpyttäneet ankarasti sijoitusyhtiöiden toimintatapoja.
Kaupan kohteelle saattaa joissakin tapauksissa käydä hyvinkin. Torstaina myyntivuorossa ollut Suomen suurin makeis- ja suklaatehdas Panda jatkaa ainakin nykynäkymin tuotantoaan. Myyjä oli tässäkin tapauksessa sijoitusyhtiö, MB Rahastot. Osaomistajina on ollut myös kolme tehtaan johtajaa. Ostaja, norjalainen Felix Abba, on kasvuhakuinen elintarvikealan toimija. Se kuuluu suureen Orkla-konserniin.
Pandan makeistuotanto saattaa jopa laajentua Suomessa. Sen sijaan Leaf aikoo siirtää muutaman suomalaisille tutun tuotemerkin valmistuksen ulkomaille. Muun muassa Jenkki, Tupla, Mynthon ja Läkerol tulevat täkäläisten kauppojen hyllyille vastaisuudessa Keski-Euroopasta. Siinä saa sijoitusyhtiö todellakin panostaa jakeluun ja brandimarkkinointiin. Muun muassa niillä syillä Leafin johto perusteli keskittämistä.
Mielenkiintoista ja ratkaisevaa on se, kuinka kuluttajat reagoivat tapahtuneeseen. Omistuksilla pelaaminen ja röyhkeä tuotannon järjestely ei aina tuota odotettua tulosta. Esimerkiksi kaupan seurauksena Ruotsissa valmistettavaksi siirtynyt Turun Sinappi on tutkimusten mukaan menettänyt roimasti markkinaosuuttaan Suomessa. Kuluttajat äänestivät kukkarollaan. Heillä on sama oikeus nytkin. Jos hinta nousee ja tuttu maku muuttuu, houkutus käyttää tuota oikeutta voi kasvaa entisestään.
Makeisten valmistus jatkuu joka tapauksessa Suomessa. Vienti saattaa jopa laajentua, mikäli Pandan uuden omistajan kehityskaavailut toteutuvat. Kokonaisuudesta ei siksi tarvitse olla kovin huolissaan. Silti Leafin Turun tehtaan 460 työntekijän kohtalo on karu. Monen on varmasti vaikea löytää uutta työpaikkaa.
Epäilemättä makeisia tuotetaan maailmalla ylitarjontaan saakka. Silti on outoa, että juuri kotimaan markkinoille tuotteensa suunnannut, kannattava tehdas lakkautetaan.
Viimeistä sanaa makeistuotannon järjestelyissä ei ole sanottu Leafin ja Pandan erisuuntaisten ratkaisujen jälkeenkään. Varmaa silti on, että suomalaiseen makuun erityisen hyvin sopivia makeisia tehdään jatkossakin juuri Suomessa.