Lipon ja Pattijoen Urheilijoiden paikallispeli sai kaipaamaansa väriä vasta loppumetreillä - kirjaimellisesti.
Yhtä juoksua ja täyttä pistepottia jahdannut Pattijoki joutui 2-2-tilanteessa karkean tuomarivirheen kohteeksi. Jokeri Mika Kallio iski pallon väliin, ja Pertti Mäkelä pinkaisi kolmoselta vauhdilla kotipesään.
Ennen kuin Pattijoen voitonjuhlat ehtivät käynnistyä, näytti päätuomari Matti Parviainen taululle kylmästi ristiä. Samalla alkoivat turpakäräjät, joissa käsirysykään ei ollut kaukana.
Pahiten päreensä poltti Pattijoen pelinjohtaja Santeri Haipus.
”Kaverilla meni löysät housuun. Tässä tapauksessa ei voi puhua tuomarivirheestä, vaan törkeästä kotijoukkueen suosimisesta. Äitini serkun naapurin lammaskin olisi tuominnut tilanteen toisin”, Haipus jyrisi.
”Aivan selvä juoksu se oli”, Lipon pelinjohtaja Petri Kaijansinkko vahvisti.
”Ehkä ennakoin liikaa”, Parviainen mutisi lehdistötilaisuudessa.
Se, miksi Parviainen ei korjannut tekemäänsä virhettä, jää ikuiseksi arvoitukseksi.
”Ei ollut munaa korjauksen tekemiseen”, Haipus arveli lakonisesti.
Ainoa varma asia on, että Pattijoki menetti Parviaisen toiminnan vuoksi yhden sarjapisteen.
”Sen pisteen arvo selviää lähikuukausien aikana”, Haipus kuittasi.
Kankaanpään
kunnari herätti
Ilman loppuhetkien dramatiikkaa olisi Lipon ja Pattijoen kohtaamisesta jäänyt varsin valju kuva. Ottelua värittivät hyvät ulkopeli- ja vaisut sisäpelisuoritukset.
”Ulkopelimme oli tiivistä, mutta sisäpelissä kärjen takana tuli aivan liikaa paloja. Erityisesti 1-3-tilanteen purkaminen tuotti hankaluuksia”, Kaijansinkko näki.
Näyttävin sisäpelisuoritus nähtiin avausjaksolla. Pattijoen kärki Teijo Kankaanpää niittasi pallon kakkospuolelta läpi ja kiersi kunnarin tyhjään kenttään: 1-1. Hetkeä myöhemmin Kankaanpää toi Marko Rasinkankaan lyönnillä tuplajuoksun, joka lopulta riitti jaksovoittoon.
”Olen mennyt kentälle yleensä keskipompulla. Kontio (Marko) haisteli sitä ehkä liian hanakasti ja lyönnille aukesi tarvittava tila. Hyvä moukku se oli ja tärkeään paikkaan vielä. Kai jätkät siinä vähän heräsivät”, Kankaanpää virnuili.
Ottelun loppu jäi kismittämään myös Kankaanpäätä.
”Selkeämpää juoksua ei voi ollakaan. Vastaavaa pelleilyä olen nähnyt viimeksi junioriaikojen piirisarjapeleissä - jos sielläkään.”
Jaakko Vehkaperällä
onnistunut debyytti
Toisella jaksolla Lippo oli hetken jaksovoitossa kiinni. Viimeisen sisävuoron 2-1-johtojuoksu oli kokonaisuudessaan Vehkaperän veljesten käsialaa.
Elämänsä ensimmäistä supersarjaotteluaan pelannut Jaakko Vehkaperä, 17, yllätti Pattijoen kopparin Timo Lemposen ja isoveli-Antti kiirehti kakkoselta kotiin. A-junioreista edustusjoukkueen mukaan nostettu nuorukainen yritti kiertää vielä kunnarin, mutta matka täydelliseen sankaruuteen jäi noin kolmen metrin päähän.
Tasoittavallaan Pattijoki kehitti väkisin ajolähdön. Voiton ja kahden pisteen potin varmisti lopulta Pertti Mäkelä, joka iski pallon kolmoskoppari Tuomas Tervosen eteen. Juoksun toi ykköspalkittu Kankaanpää.
Pattijoen Sami Aholan tykki on vielä epävireessä. Ahola löi toki - Tervosen vahvalla avustuksella - yhden juoksun, mutta 14 prosentin tehot eivät jättäneet iltapuhteesta kovin mairittelevaa kuvaa. Nelinkertainen lyöjäkuningas on iskenyt 10 ottelussa vasta 15 juoksua.
Lipon paras pelaaja oli lukkari Riku Rantanen, joka terävän lautastyöskentelyn ohella löi kaksi juoksua. Ykkösvahti Antti Vehkaperä väläytti puolestaan ulkopeliosaamistaan. Lippo-kapteenin venymiskyky ihastutti muutamaan otteeseen 1900-henkistä yleisöä - ja masensi Aholan.