Suomen sijoitukset erilaisissa kansainvälisissä vertailuissa jatkuvat imartelevina. Itsenäisyyspäivänä on Suomella aihetta ainakin pieneen rinnan röyhistykseen.
Jälleen illalla syttyvät kynttilät ikkunoihin ja kansakunta hiljentyy itsenäisyyspäivän viettoon televisioidensa ääreen. Suomalainen tapa itsenäisyyden juhlintaan on kansainvälisesti katsoen jokseenkin omintakeinen. Karnevaaleista ulkona ei ole tietoakaan eikä lippuja juuri heilutella. Tunnelma on melkein kirkollisen harras ja sisäänpäin kääntynyt, ja kaikki huipentuu presidentin juhlavastaanoton televisiointiin.
Osa selityksestä on jo itsenäisyyspäivän ajankohdassa. Joulukuun alku ei todellakaan ole vuodenaika, jolloin ulkoilmajuhlinta Suomessa menestyisi. Toinen selitys on siinä, että Suomen itsenäisyys on voitu säilyttää vain isojen uhrausten avulla.
Aivan perustellusti presidentinlinnaan saapuu tänäkin iltana ensimmäisinä sotiemme veteraaneja. Mutta heidän rivinsä harvenevat, eikä enää kovin kaukana ole se aika, jolloin tuon sukupolven edustajia ei enää keskuudessamme ole.
2000-luvulle astunut Suomi voi ja sen kuuluu kunnioittaa niitä, jotka Suomen itsenäisyyden pelastivat. Silti sotavuodet jäävät vääjäämättä yhä kauemmas historiaan, ja itsenäisen Suomen identiteetin rakennusaineksia on yhä enemmän haettava muualta.
Vahva tukijalka tässä on kansanvalta, joka tänä ja ensi vuonna viettää satavuotisjuhliaan yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden, ensimmäisten parlamenttivaalien ja ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan kunniaksi. Ilman tätä perustaa ei kansakunnan eheytys katkeran kansalaissodan jälkeen ja koko myöhempi kehitys olisi ollut mitenkään mahdollista.
Suomalaisiin perushyveisiin kuuluu vaatimattomuus, mutta terve itsetunto voisi jo hyvin nousta sen rinnalle. Maan saavutukset ovat nimittäin sellaisia, ettei niille hevin löydy maailmalta vertaa -- ja kun löytyy, vertailukohteina ovat ennen muuta Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti.
Pohjoismaat sijaitsevat jatkuvasti kärkisijoilla, kun kansainvälisesti vertaillaan erilaisia menestystekijöitä. Tämä osaltaan todistaa sen, mikä Suomenkin vahvin viiteryhmä yhä on. Erilaiset EU- ja Nato-linjaukset eivät ole muuttaneet eivätkä tunnu muuttavan sitä, millainen vahvuus on pohjoismaisessa yhteiskuntamallissa. Eivät viiden maan liputkaan suotta ole samankaltaisia.
Tiistaina julkaistussa kansainvälisessä vertailussa Suomi oli vähiten korruptoitunein 101 tutkitun maan joukosta. Viime viikon lopulla arvostettu brittiläinen Economist-lehti julkaisi arvion demokratian tilasta eri maissa. Ruotsi oli tämän listan kärjessä ja Suomi kuudentena. Kuukausi sitten puolestaan Norja voitti YK:n kehitysohjelman UNDP:n tilastoinnin inhimillisestä kehityksestä maailmassa. Suomi oli listan sijalla 11.
Tanska vuorostaan oli kesällä julkaistussa Leicesterin yliopiston selvityksessä maailman onnellisin kansa. Siinä kisassa Suomi oli kuudes. Kun kilpailukykymittauksissakin menee hyvin, itsenäisyyttään juhliva Suomi voi aidosti sanoa pärjäävänsä. Avain tähän on hyvin toimiva kansanvalta, kuten on muidenkin pohjoismaiden kohdalla. Economistin demokratiavertailussa kuuden Pohjoismaan kärkijoukkoon kiilasi vain yksi ulkopuolinen maa, Hollanti.
Tämän perustan suomalaiset ovat itse rakentaneet, ja kun satavuotiaasta demokratiasta pidetään kiinni, itsenäinen Suomi kestää niin hyvät kuin huonot ajat.